Professorit Matti Kortteinen ja Mari Vaattovaara julkaisivat viimeisessä Yhteiskuntapolitiikka –lehdessä kiinnostavan tutkimuksen pääkaupunkiseudun segregaation etenemisestä[1]. Tutkijoilla on jo parinkymmenen vuoden perspektiivi aiheeseen, ensimmäisen aihepiiriä käsittelevän tutkimuksensa he julkaisivat jo 1990-luvulla.
Tutkimuksessa pääkaupunkiseutu on jaettu 250 x 250 metrin ruutuihin, ja jokaisen ruudun osalta on tarkasteltu väestön tulotasoa, koulutusastetta ja työllisyyttä. Erilliseen tarkasteluun on poimittu ne ruudut, jotka luokittuvat kaikkien em. tekijöiden osalta alimpaan viidennekseen. Näitä ruutuja tutkijat kutsuvat huono-osaisuuden ydinalueiksi. Vuodesta 1990 vuoteen 2010 huono-osaisuuden ydinalueiden määrä on trendinomaisesti kasvanut. Erityisesti ongelmat näyttävät kasautuvan Helsingin itäiseen suurpiiriin, jossa huono-osaisten osuus väestöstä on noussut 11 prosentista (1990) 41 prosenttiin (2010).
Kokeneiden ja osaavien tutkijoiden tulokset ovat kirvoittaneet monenlaista keskustelua, eikä ihme, koska segregaation esto on ollut yksi keskeinen kaupunkisuunnittelua ohjaava periaate erityisesti Helsingissä. Sosiaalista sekoittamista on pyritty edistämään kaavoittamalla samoille alueille omistusasumisesta, vapaarahoitteista vuokratuotantoa ja sosiaalista asuntotuotantoa.
Suomen Pankin ja VATT:n tutkijat Essi Eerola ja Tuukka Saarimaa julkaisivat muutama viikko sitten Helsingin kaupungin omistamiin ARA-vuokra-asuntoihin liittyvän selvityksen[2]. Sen mukaan ARA-vuokra-asunnot olivat selvästi halvempia kuin sijainniltaan vastaavat vapaarahoitteiset vuokra-asunnot. Tämän laskennallisen tulonsiirron he arvioivat olevan kotitaloutta kohti 4500 euroa vuodessa. Tässä ei ole mitään merkillistä: ARA-vuokra-asuntojen idea on ollakin edullisempia, koska ne suunnattu pienituloisille. Huomiota herättävää oli tutkijoiden havainto siitä, että merkittävä osa tulonsiirrosta menee hyvätuloisille kotitalouksille.
Maan hallitus on nostanut agendalle tulorajojen käyttöönoton ARA-vuokra-asunnossa. Sitä on vastustettu esimerkiksi sillä perusteella, että hyvätuloisten tukeminen nimenomaan estää segregaatiota. Tutkimuksen valossa näin ei näytä käyneen. Ja jos todella katsottaisiin missä tuetut hyvätuloiset ARA-kotitaloudet asuvat, todennäköisesti havaittaisiin, että ne asuvat suhteellisen hyvillä alueilla, joissa hintaero naapurustoon on korkea. Toisin sanoen siellä missä muutkin hyvin toimeen tulevat asuvat.
Kortteisen ja Vaattovaaran identifoimat huono-osaisuuden ydinalueet ovat sellaisia, joissa on paljon sosiaalista tuotantoa ja toisaalta vapaarahoitteisten asuntojen hintataso niin alhainen, että vapaarahoitteista uudistuotantoa ei siellä saada kannattavaksi. Siksi lähiökehittämisen perusratkaisu – täydennysrakentaminen – ei siellä toimi. Viimeistään tämän havainnon jälkeen sitten suositellaankin sitten ”yhteisöllisyyden vahvistamista”. Kuulostaa hyvältä, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä se tarkoittaa.
Näin monimutkaisten ongelmien ratkaisuun ei ole yhtä yksinkertaista lääkettä, mutta se lienee selvää, että kaavoituksella ei voida ratkaista yhteiskuntapolitiikan ongelmia. Mutta julkinen hallinto voi silti tehdä paljon. Ensimmäiseksi pitää panostaa päivähoidon ja peruskoulun laatuun. Erityistarjonnalla kuten tarjoamalla kielivaihtoehtoja tai vaihtoehtopedagogiikkaa voidaan houkutella perheellistä keskiluokkaa. Hyvät joukkoliikenneyhteydet ovat välttämättömyys, jotta työtä kannattaa ottaa vastaan ja että nuoriso pääsee kulkemaan muuallakin. Terveyspalveluiden täytyy toimia.
Kun nämä asiat ovat kunnossa, voidaan pohtia ympäristön esteettistä kehittämistä vaikkapa ympäristötaiteen keinoin. Jos halutaan olla oikein radikaaleja, voidaan kokeilla vaikkapa osallistavaa budjetointia
Epätoivoon ei ole syytä vaipua, mutta ongelmiin kannattaa tarttua reippaalla otteella. Kaupunkisuunnittelun sijaan korjaavat toimet löytyvät muilta hallinnonaloilta, hyvätuloisten asumistukikin kannattaa suunnata tarvitsijoille.
[1] http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/129586/YP1506_KortteinenVaattovaara.pdf?sequence=2
Nokkela Kaupunki 
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu.
Nyt tätä keskustelua käydään tilastollisten laskelmien ja polittisten argumenttien perusteella. Hieman sekaan laitetaan sosiaalipornoon vivahtavaa maustetta joukkoon. Missään perusteluissa ei ole käyty itse ARA asukkaiden luona ja heiltä kysytty mitä he ovat mieltä heistä esitetyistää teorioista ja kuinka hidän mielestä asiat muuttuvat, jos ARA asunnoissa siirryttäisiin 5 vuoden määräaikaisiin vuokrasopimuksiin.
Asun itse Viikissä – Arabiaan verattava asuin alue – meilä on runsaasti ARA vuokratuettuja asuntoja. Samoilla hiekkalaatikoilla ouvain kanssa aikaa vietettyäni tiedän alueen ongelmista. Jo nyt ilman 5 vuoden vuokratarkistusta nuo ARA asunnot on selekästi jo jakautuneet hyviin ja huonoihin taloihin – hyviin ja huonoihin rappuihin – niihin rappuihin joihin on päässyt pesiytymään elämäntaidoiltaan heikoimiia, heidän kanssaan asuminen on jo hasteellista muutoinkin – saatika, jos hyvät keskiluokkaistuneet elämässä ja leivän syrjästä kiinni saaneet perheet, vielä aina systemaattisesti muuttaisivat pois, olisi kierre alaspäin nopeampi kuin se jo nyt on.
Nyt ympärillä on positiivista tukea ja sosiaalista painetta, aina aika ajoin kuulee hyviä tarinoita, kun asiat alkavatkin rullata – mutta jos kaikki on hävijöitä eikä ympärillä ole muuta kuin lakimääräinen sosiaalituki ja vapaaehtoisia ymmärtäjiä – ei välttämättä mikään raha auta vaan kierre on tuhoisa.
Ongelmamme on monitasoisia – alueet ovat erilaisia- jokaiseen ongelmaan ei ole yhtä ratkaisua – eikä kaikkeen ole yhtä vastausta. Anteeksi yleistys – kuten pihlajistossa ja jakomäessä – on jo syntynyt sukupolvien ylitse yltävä huono-osaisuus, johon ei ARA tuki auta – mutta jos teemme ARA asunnoista leimallisesti köyhien ja syrjäytyneiden asuntoja – ei niitä enää voi haluta – sinne ei voi kukaan elämässä vielä eteenpäin haluava perhe muuttaa kuin aivan viimeisen pakon edessä – ei enää tarvita ARA asuntoja … onko tämä tahtotila?
Jos keski- tai hyvätuloinen asuu ara-asunnossa Jakomäessä, se on hyvää segragaation estoa. Näin ei näytä kuitenkaan olevan, muutenhan tuollaisia huono-osaisuuden keskittymiä ei olisi syntynyt. Mainitut tutkimukset eivät kerro, missä nämä ”parempiosaiset” ara-asukkaat asuvat, mutta ennakoin, että heitä on alueilla, joilla muutenkaan ei ole erityisiä ongelmia. Tässä tapauksessa segregaation estoa ei tapahdu, ainoastaan tuetaan henkilöitä, jotka eivät tukea välttämättä tarvitse, Mutta tätä jakaumaa ei ole tiedossa, Varmaan muunkinlaisia tutkimuksia on tehty, minä en vain tunne niitä. Sorry, että unohdin jo välillä vastata tähän.