Pitäisikö asuntomme tai ainakin yksi huone siitä antaa vuokrattavaksi Airb’n’b:n kautta? Tai ottaa kyyti taksin sijaan Uberilta? Jakamistalous on yksi internet-talouden uusia muotoja. Idea on yksinkertaisuudessaan se, että voimme jakaa hallussamme olevia resursseja ja saada siitä myös tuloa. Tuottoa saa myös välityspalvelun ylläpitäjä. Liiketoiminnallisten palvelujen ohella osassa jakamistaloutta kysymys on perinteisestä tavaroiden lainaamisesta tai naapuriavusta, jonka digitaalisuus mahdollistaa tehokkaasti. Itse talkooperiaatehan on osa kansallista geeniperintöä.

Fantastista, saattaisi entinen pääministeri todeta. Vai onko? Perusteellisen analyysin aiheesta tarjoaa Jeremy Rifkin, joka tuoreessa kirjassaan Zero Marginal Cost Society väittää, että nykyisen internetin rinnalle syntyy energiainternet, jossa jaamme itse tuottamaamme energiaa, ja logistiikkainternet, jossa 3D-tulostus ja muut teknologiat mahdollistavat paikallisen tuotannon. Nollamarginaalikustannus viittaa siihen, että kun tuulimylly on kerran hankittu, tuotantokustannus sen jälkeen on nolla ja esimerkiksi informaatiosta ja energiasta tulee käytännössä ilmaista. Rifkinin keskeinen väite on, että siirrymme takaisin yhteislaidunten (commons) aikaan, jossa digitaalisuus mahdollistaa ihmisten välisten toimintojen koordinoinnin tehokkaammin kuin markkinat tai julkinen hallinto.

Rifkin ei 400-sivuisessa kirjassaan uhraa sivuakaan sille, kuka ensin investoi tuulimyllyn, 3D-printterin tai tietoteknisen infran. Jos kaikki jaetaan lähes ilmaiseksi, investoijaa voi olla vaikea löytää. Sama on auton (Uber) tai asunnon (Airb’n’b) tapauksessa. Jakamisen idea on helppo ymmärtää, mutta mistä tulevat jaettavat autot ja asunnot? Kysymyshän on itse asiassa resurssien tehokkaammasta käytöstä. Luonnonvarojen käytön kannalta on hyvä, että tyypillisesti yli 90% ajasta käyttämättä oleva henkilöauto on koko ajan käytössä, jolloin autoja tarvitaan paljon vähemmän. Samoin hotelleja, porakoneita, metalleja, investointihyödykkeitä ja niin edespäin.

Samanaikaisesti julkista keskustelua hallitsee talous ja erityisesti talouskasvun puute. Pitäisi tehdä enemmän töitä ja kasvattaa tuottavuutta. Sama huoli on Kiinassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Olisi kiinnostavaa kuulla valistunut analyysi mitä jakamistalous laajassa mitassa sovellettuna tarkoittaa talouskasvun näkökulmasta. Vastaukseksi ei riitä, että voimme keskittyä palveluihin.

Talouteen liittyy myös kysymys verotuksesta. Meidän verotuksemme perustuu teollisen talouden toimintamalliin. Ehkä Uber-kuljettaja ilmoittaa palkkansa ja huoneenvuokraaja vuokratulonsa, mutta joka tapauksessa internet-talous perustuu teollista taloutta paljon enemmän vapaasti saatavilla olevaan informaatioon ja sisältöön, jota me kaikki tuotamme jo nyt vapaaehtoisesti Facebookissa, blogeissa ja Wikipediassa. Raaka-aineet ovat siis ilmaisia ja ”massatuotanto ”kuten digitaalisen sisällön monistaminen ja levittäminen ovat ilmaisia. Missä on kiinnostavia investointimahdollisuuksia? Finanssitalouden valtavasta koosta suhteessa reaalitalouteen voisi päätellä, että ei juuri missään. Rifkinin visiossa kapitalismi mureneekin pääomantuoton loputtomaan kaventumiseen.

Degrowth-ajatteluun jakamistalous kytkeytyy hyvin, enkä pidä degrowth-ajattelua mitenkään ongelmallisena kunhan hyväksytään, että nykyisenkaltaisia julkisia palveluita tai teknistä infrastruktuuria meillä ei ole varaa ylläpitää.

Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee pohivat kirjassaan The Second Machine Age nykyisen BKT-laskennan mielekkyyttä. Edellä kuvatusti internet-talouteen liittyy paljon piirteitä, jotka voivat lisätä ihmisten hyvinvointia ja onnellisuutta, vaikka niitä tuottavat asiat eivät enää tulisikaan muodollisen talouden piiriin. Tuotamme vaikkapa sisältöä verkkoon vapaaehtoisesti. Käytämme siihen paljon aikaa, joten todennäköisesti se on meille arvokasta.

Joka tapauksessa jakamistalous etenee, on mahdotonta pysäyttää sen etenemistä. Uberin vastustamisen sijaan tarvitsemme pohdintaa siitä mitä kaikkea se ja laajemmin internet-talous tarkoittaa työn, liikkumisen, yhteiselämän ja hyvinvointiyhteiskunnan kannalta. Tähän nähden yhteiskuntasopimuksen kanssa painiminen näyttää vähän haikailulta teolliseen aikaan.