Kemijärven junaa on vaikea pysäyttää

Paikallinen aviisi (HS 25.1) käsitteli laajassa artikkelissaan ”Kemijärvi-ilmiötä” eli Pohjois-Suomen ja Itä-Suomenkin tyhjentymistä. Kysymyksessä ei ole enää puhtaasti maaseutumaisten alueiden tyhjentyminen, vaan ilmiö koskee myös pieniä kaupunkeja. Syynä kehitykseen on ollut toisaalta teollinen rakennemuutos, toisaalta maa- ja metsätalouden tuottavuuden kasvu. Samalla ilmiö, joka ei nyt todellakaan ole uusi, luo Suomeen erittäin voimakkaasti eriytyvät asuntomarkkinat, kuten hyvin asiaa tunteva Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Pauna kuvaa. Onneksi hän jätti kertomatta, miten rahoitusmarkkinoiden kansainvälistyminen entisestään vaikeuttaa asuntolainojen saantia ko. alueilla, juttu oli muutenkin karmivaa luettavaa.

Kaupungistumisesta ja reuna-alueiden tyhjentymisestä on keskusteltu viime vuosina paljon ja usein puhutaan keskittämisestä jättäen kertomatta kuka tai mikä keskittää ja siirretäänkö ihmisiä ja yrityksiä väkisin. Ikään kuin kysymyksessä olisi salaliitto ja voimakkaasti tarkoituksellinen toiminta. Keskeisin syy lienee kuitenkin talouden nopea rakennemuutos maatalous- ja teollisuusyhteiskunnan kautta palvelu- ja tietoyhteiskunnaksi, tai yksinkertaisesti osaamispohjaiseksi taloudeksi.

Bio- ja luonnonvarataloudesta on toivottu uutta pelastajaa (cleantechin ohella) Suomelle, ja on myös toivottu, että uudet tuotannollisen toiminnan muodot auttaisivat pitämään maan asuttuna ja tuovan uutta kasvua nyt taantuville alueille. Tulevaisuuden tutkija Markku Wilenius totesi jokin aika sitten Keskisuomalaisen haastattelussa, että juuri biotalouden nousun vuoksi olisi ”fiksua” pitää maa asuttuna. Tutkijoille tyypilliseen tapaan hän unohti kertoa miten temppu tehdään. Valtiontalouden tutkimuslaitoksen ylijohtaja, aina räväkkä Juhana Vartiainen, toivoi Twitterissä, että joku kertoisi miksi biotalouden vuoksi maa täytyisi pitää asuttuna.

Suomen keskusta julkaisi päättyvällä viikolla konkaripoliitikko Seppo Kääriäisen johdolla aiheeseen liittyvän ohjelmapaperin Suomi kuntoon koko voimallaan, jossa esitellään erilaisia keinoja maan pitämiseksi asuttuna ja uusien teollisten työpaikkojen synnyttämiseksi. Tässä muutamia esimerkkejä ehdotuksista:

-Maaseudun tiestöstä ja muista yhteyksistä huolehtiminen, jotta maaseudun voimavarat voidaan hyödyntää

-Maatalouden kannattavuuden parantaminen (esimerkiksi reilumpi tulonjako)

-Aloitetaan kokeilu, jolla ilmoitusmenettelyllä voidaan muuttaa vapaa-ajanasunto

vakituiseksi asunnoksi

-Kokeilut luonnonvara- ja biotalouden eri osa-alueilla (esimerkiksi ekokorttelit)

-Työn vastaanottamisen helpottaminen (esimerkiksi alueellinen perustulokokeilu)

-Laajakaista kaikille -hankkeen loppuunsaattaminen ja valtiontuen takaaminen

kaikille suunnitteilla oleville ja toteutuskelpoisille hankkeille

Hyvää on se, että ylipäätään tuodaan ehdotuksia pöytään ja erityisen hyvää on kokeilujen korostaminen. Esimerkiksi perustulosta on puhuttu niin paljon, että rajattu kokeilu olisi paikallaan, sitähän ehdotti jokunen kuukausi sitten myös Sitra. Myös digitaalisuuden ja uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen ovat hyviä tavoitteita. Osa ehdotuksista puolestaan haiskahtaa perinteiseltä maataloustuki- ja siltarumpupolitiikalta, mutta politiikassa kannattajien sielut täytyy voittaa. Populistisin ehdotuksista on vapaa-ajan asunnon muuttaminen ilmoitusmenettelyllä vakituiseksi asunnoksi. Kuulostaa mukavalta jokamiehenoikeudelta, mutta kun samaan aikaan halutaan turvata laadukkaat lähipalvelut, muutos tuottaisi kunnille vain lisää kustannuksia.

Pysäyttävätkö keskustan ehdotukset Kemijärven junan? Eivät pysäytä, mutta voivat parhaimmillaan hidastaa kehitystä ja siten säästää inhimillisiä kärsimyksiä sekä synnyttää uutta taloudellista toimeliaisuutta. Hieman huolestuttavasti paperi jätti kasvavat kaupunkiseudut lähes huomiotta. Niissä kuitenkin ratkaistaan kansakunnan kilpailukyky ja luodaan sitä vaurautta, mitä tukitoimenpiteet toisaalla edellyttävät. Kaupunkiseuduille ei voi jäädä pelkkä kannattamattomien tiehankkeiden tai aluetukien maksumiehen rooli. Olen silti myös sitä mieltä, että aikoinaan annettu hyvinvointipalvelulupaus koskee myös taantuvia alueita. Tyhjenevillä alueilla asuvista ihmisistä täytyy pitää huolta. Mutta tosiasia on, että siinä missä ihmisiä ja yrityksiä ei voi väkipakolla keskittää mihinkään, ei niitä voi mahtikäskyllä myöskään hajakeskittää.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kemijärven junaa on vaikea pysäyttää

  1. Niinpä, tuulimyllyjä vastaan on turha taistella ellei halua narrin osaa. Olen täysin samaa mieltä, että kaupunkiseutujen kilpailukyky on ihan oleellinen asia maamme saamisessa nousuun, eikä suinkaan maaseututiestö tai loma-asuntojen muuttaminen pysyvästi kalliiksi yhdyskuntarakenteeksi. Kaupunkiseuduillakin pitäisi keskittää pienentyvät resurssit mahdollisimman kannattaviin, kestävää kehitystä luoviin rakenteisiin ja ratkaisuihin. Riittääkö paikallispoliitikoilla ymmärrystä, tahtoa yms., jää nähtäväksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s