Lisää kaupunkia Helsinkiin –ryhmän pikkujouluissa keskusteltiin, ainakin vielä alkuillasta, tiiviin kaupunkirakenteen eduista. Professori Heikki Loikkanen alusti aiheesta kiinnostavasti kaupunkitalouden näkökulmasta.

Helsinki, kuten useat muutkin suomalaiskaupungit, ovat viime vuosikymmeninä hajautuneet rakenteellisessa mielessä. Toisaalta voidaan havaita, että liikenneyhteyksien kehittyessä on syntymässä laajoja suuralueita, jotka toimivat työmarkkinamielessä yhä enemmän kokonaisuuksina. Helsinki-Hämeenlinna-Tampere–vyöhyke on tästä hyvä esimerkki. Yksittäisen ammattilaisen kannalta tarjolla on useita työ- ja uravaihtoehtoja, yrityksen kannalta käytössä on suurempi työvoimapooli. Tampereelta ei kuitenkaan käydä Helsingissä pikaisessa ad hoc -ideointipalaverissa.

Tiiviin kaupunkirakenteen hyödyt tulevat esiin tässä. Asioita on helppoa, nopeaa ja yksinkertaista hoitaa, kun eri toimijat ovat lähellä toisiaan. Suuri määrä toimijoita yhä tiiviimmässä ympäristössä synnyttää tutkitusti tuottavuushyötyjä. Erilaisten lähipalveluitten osalta se tarjoaa myös korkeampaa erikoistumisastetta.

Uuden tiedon luomisessa ja sen nopeassa kaupallistamisessa läheisyys on erityisen tärkeää. Kuten japanilaiset Nonaka ja Takeuchi jo vuonna 1995 ilmestyneessä vaikutusvaltaisessa Knowledge Creating Company –kirjassaan osoittivat, innovaatioiden synnyn ytimessä on hiljainen tieto. Hiljainen tieto on luonteeltaan näkemyksellistä, intuitiivista, henkilökohtaista ja vaikeasti kuvattavaa. Tällainen tieto välittyy vain henkilökohtaisessa kanssakäymisessä. Ne, jotka ovat olleet mukana tiedon luomisessa, voivat sen myös kaupallistaa nopeimmin. Tämä on yksi syy miksi korkean osaamisen toiminnot keskittyvät tiettyihin paikkoihin.

Hiljaisen tiedon välittyminen vaatii kiinnostavia sosiaalisia tiloja ideoiden vaihtoon. Tällaisia tiloja yritykset ovat yrittäneet kehittää sisäisesti, mutta näyttää siltä, kiinnostavampia paikkoja ovat kuitenkin kahvilat, ravintolat ja muut puolijulkiset tilat, joissa on letkeä ilmapiiri ja mahdollisuus yllättäviinkin kohtaamisiin. Tampereen Finlaysonilla tämä toimii hyvin, koska siellä yrityksillä ei ole omia työmaaruokaloita.

Suomalaisesta työvoimasta kymmenkunta prosenttia työskentelee konkreettisen valmistuksen parissa. Muut työskentelevät palveluissa ja erityisesti asiantuntijuuteen liittyvät palvelut synnyttävät taloudellista lisäarvoa, olivatpa yritykset sinänsä teollisia tai eivät. Tieto- ja taitoammattilaisten työskentelytavat ja –paikat monipuolistuvat ja liikkuvuus lisääntyy.

Yksittäisten ihmisten kannalta kasvavan koon ja tiivistämisen yhdistelmä tarjoaa enemmän työmahdollisuuksia, sujuvampaa arkea kunhan toimintoja sekoitetaan ja joukkoliikennettä kehitetään sekä parempia ja erikoistuneempia palveluita. Kaupunkisuunnittelu voi tuottaa edellytyksiä tiiviille ja monipuoliselle rakenteella ja notkea viranomaistoiminta voi edistää sen toteutumista. Lopulta kuitenkin ihmiset tekevät paikat: palveluiden tarjoajina yritysten kautta, palveluiden käyttäjinä ja erilaisissa aktiivisen kansalaisen rooleissa.