Yhdyskuntarakenteiden tiivistäminen, tai pehmeämmin eheyttäminen, on suomalaisen kaupunkisuunnittelun johtoajatus juuri nyt. Syystäkin. Tiivis rakenne mahdollistaa toimivan joukkoliikenteen, paremmat ja monipuolisemmat palvelut, korkeamman yritysten tuottavuuden sekä alemmat infrakustannukset. Tiivistämisen on yksi tärkeä näkökulma kaupunkien kehittämiseen, mutta sen rinnalle tarvitaan vahvaa mixed use –ajattelua eli toimintojen (asuminen, palvelut, työpaikat,) sekoittumista ja luopumista vahvasta funktionaalisesta suunnittelusta.

Kuinka paljon yhdyskuntarakenteita pitäisi tiivistää? Riippuu epäilemättä hieman keneltä kysyy, mutta Aalto yliopiston maankäytön suunnittelun professori Marketta Kyttä tutkijaryhmineen kysyi ihmisiltä itseltään. Urbaani onnellisuus –projektissa vastaajina olivat 3119 helsinkiläistä ja espoolaista mm. Matinkylästä, Leppävaarasta, Kontulasta, Töölöstä, Kalliosta ja Kannelmäestä. Tietoa kerättiin PehmoGIS –menetelmällä, jossa kyselyt yhdistettiin nettipohjaisiin karttoihin ja kuviin paikallisympäristöistä, jolloin voitiin myös tunnistaa ihmisille tärkeitä ja miellyttäviä samoin kuin epämiellyttäviä paikkoja.

Saadut tulokset olivat sekä kiinnostavia että yllättäviä. Kun tiiviyttä tarkasteltiin asuntoyksiköiden määrällä hehtaaria kohti, havaittiin, että koettu elinympäristön laatu paranee kunnes saavutetaan taso 100 asuntoa hehtaarilla. Sen jälkeen koettu laatu heikkenee, mutta kääntyy taas nousuun kun päästään tasolle 190 asuntoa hehtaarilla.

Mixed use –näkökulmasta saatiin myös yllättäviä tuloksia. Urbaaneissa ympäristöissä koettu laatu parani kun erilaiset palvelut olivat lähellä. Esikaupunkimaisissa ympäristöissä taas läheisyys lisäsi tyytymättömyyttä eli palveluita ei haluttu aivan lähelle, ehkäpä häiriöiden pelossa. Tiheillä alueilla puolestaan liikutaan enemmän kävellen ja pyörällä, jolloin läheisyys auttaa ja toisaalta elämää on ympärillä joka tapauksessa. Meillä on totuttu ajattelemaan, että laajat viheralueet ovat hyväksi, mutta esikaupungeissa laajat viheralueet tarkoittivat pitempää matkaa itselle tärkeille paikoille. Määrän sijaan tarvittaisiin siis laatua.

PehmoGIS on erinomainen menetelmä tiivistämishankkeissa, jos halutaan todella ymmärtää mitkä paikat ovat ihmisille tärkeitä ja merkityksellisiä ja toisaalta tunnistaa paikat, joihin ei liity intohimoja. Tampereen Tammelan täydennyshankkeeseen liittyvässä tutkimuksessa mukana ollut Tampereen aikojen taistelutoverini Olli Niemi selittää asukkaiden vastarintaa Daniel Kahnemannin teorialla nopeasta ja hitaasta ajattelusta. Nopea ajattelu välittömänä ja intuitiivisena vastustaa muutosta ja järkevä, hidas ajattelu on vain liian työlästä. Olisikohan Tammelassakin pitänyt lähestyä asiaa selvittämällä ensin ihmisille tärkeät paikat ja todeta, että rakennetaan vähemmän tärkeille lisää? Aavistuksen huonompikin paikka on infrakustannuksiltaan vain 25% Vuoreksen vastaavista toteaa VTT selvityksessään.