Tutkija Taneli Heikka kirjoitti muutama viikko sitten mielenkiintoisen kolumnin Helsingin Sanomissa liikenteen tulevaisuudesta ennustaen julkisen liikenteen kuolevan lähivuosina. Hänen odotuksensa perustuivat erityisesti robottiautojen yleistymiseen sekä ihmisten haluun omistaa jatkossakin (robotti)auto. Pidän robottiautoja mielenkiintoisena ilmiönä, mutta olen itse blogissani ennustanut yksityisautoilun hyytyvän lähivuosina. Väitteeni perustui osin robottiautoon.

Robottiautojen hyvä puoli on siinä, että ne ajavat virheettömästi ja kun vähitellen tiet ryhtyvät ajamaan autoja, teiden välityskyky kasvaa. Kun ei tarvitse ajaa itse, voi tehdä jotakin muuta. Kun taksista jää kuljettaja pois, taksin käyttö tulee huomattavasti edullisemmaksi. Ja kun kuljettajattomat taksit liikkuvat paikasta toiseen ihmisten kalenterimerkintöjen perusteella, on autojen määrä helppo optimoida.

Miksi ihminen haluaisi omistaa robottiauton? Suomessa kaupungistuminen jatkuu ja kaupunkisuunnittelussa ollaan siirtymässä yhdyskuntarakenteiden tiivistämiseen. Ruuhkat lisääntyvät ja kallis rakenteellinen pysäköinti yleistyy. Helsingin kantakaupungissa maanalainen hallipaikka maksaa korkeimmillaan yli 50 000 euroa. Katutila on arvokasta ja katupysäköinnillekin tulee hinta. Jakamistalouden käytännöt yleistyvät ja auto ei ole enää nuorten keskuudessa vapauden tai statuksen symboli. Jakamistalouden palvelumallit  kehittyvät ja kohta auton voi ottaa ja jättää useasta paikasta ja lähin auto löytyy nopeasti netistä.

Ympäristömielessä tilanne paranee entisestään, kun robottiautoista tulee täysiverisiä sähköautoja. Sähköauto on mekaanisesti paljon yksinkertaisempi kuin polttomoottoriauto, hydridistä puhumattakaan. Lisäksi sähköautot on ”natiivisti” suunniteltu toimimaan verkossa, joka avaa uusia mahdollisuuksia kommunikointiin ympäristön kanssa. Viimeinen silaus on langaton lataus liikennevaloissa. Sähköinen robottiauto jaettuna resurssina on siis jo lähiaikojen ratkaisu.

Se ei kuitenkaan ratkaise suurten joukkojen liikkumisen tarvetta. Kaupunkien keskustamaiset alueet tukkeutuvat eikä massoja pystytä kuljettamaan. Jos jokainen ratikassa istuva helsinkiläinen liikkuisi omalla robottiautolla, Mannerheimintiellä olisi todella ahdasta. Tiivistämisen myötä tarvitaan yhä parempaa joukkoliikennettä. Tampere valmistelee viisaasti ratikkaa, Länsimetroa jatketaan ja eri puolilla Suomea asemien seutuja kehitetään yksityisen ja toivottavasti myös julkisen palvelun keskittymiksi (kauppa, päiväkoti, eri liikennemuotojen liityntäpysäköinti, asuminen, toimistot). Suurimpana ja kauneimpana YIT:n kehittämä Tripla Keski-Pasilassa.

Raideliikennettä on moitittu siitä, että se on jäykistää rakennetta. Toisinaan jäykkyys on hyväksikin ja raideliikenteen tapauksessa se ikään kuin kiinnittää kaupungin ydinrakenteen. Kauppakeskukseen raiteiden solmukohtaan uskaltaa investoida, kun huomennakin ihmisvirrat kulkevat se kautta. Sen sijaan yksityisautot tai bussit voivatkin kulkea toisaalla. Kun palettiin lisätään esiin nouseva tilauspohjainen joukkoliikenne, ollaan tilanteessa, jossa yksityisautoilu on muisto menneistä ajoista.