Kunta- ja liikenneministeri Paula Risikko on nimittänyt ”propellihatturyhmän” miettimään tulevaisuuden kunnan roolia, tehtäviä ja olemusta. Minulla on ilo olla tuon todella luovista ajattelijoista koostuvan ryhmän vetäjä ja olla mukana pohtimassa erittäin kiinnostavaa tematiikkaa.
Kunnan roolit ja tehtävät ovat moninaisia: erilaisten huvinvointipalvelujen järjestäjä, määrättyjen paikallisten viranomaistehtävien hoitaja, alueensa elinvoiman kehittäjä, paikallisen itsehallinnon mahdollistaja sekä paikallisidentiteetin rakentaja. Osa tehtävistä on selkeästi määriteltävissä, mutta varsinkin paikallisen identiteetin rakentaja on hieman epämääräisempi. Kuitenkin juuri tähän on usein vedottu kuntaliitoksia vastustettaessa.
Mitä tarkoittaa, että ihminen kiinnittyy johonkin paikkaan ja mistä paikallinen identiteetti syntyy? Olen syntynyt Tampereella ja viettänyt suurimman osan elämästäni siellä, edelleen käyn siellä viikoittain ja perheelläni on mökki Tampereen Teiskossa. Viimeiset viisi vuotta olen asunut Helsingin Töölössä.
Olen sydämeltäni tamperelainen ja siihen liittyy lapsuuden lämpimät muistot lähiöstä, Tampereen Ilves, Kaukajärven melontastadion, molemmat yliopistot sekä Tampereen kaupunki työpaikkana. Jos Pirkkala liitettäisiin Tampereeseen, identiteettini ei murenisi.
Kun olen mökillä, olen Teiskossa, en Tampereella, vaikka Teisko on ollut hallinnollisesti osa Tamperetta 1960-luvun lopulta. Olisi epäsopivaa sotkea nämä asiat. Jos tarvitsen mökkiin liittyvissä asioissa neuvoja – hyvää remonttimiestä tai metsuria – kysyn Hanhilahden Timolta, joka on paikallisia.
Entä Töölö? Hieno, viehättävä kantakaupungin osa. Ratikat, Keskuspuisto, kantapubi, erinomaisia etnisiä ravintoloita, Uimastadion, kauniita rakennuksia, koulu ja hyvä tunnelma, sanalla sanoen Kaupunki. Ehdottomasti koen olevani töölöläinen, helsinkiläinen taas enemmänkin veronmaksajan roolissa. Uusimaalainen tai pirkanmaalainen en koe olevani.
Mitä kunta juridis-hallinnollisena yksikkönä on tehnyt paikallisidentiteettini rakentamiseksi? Suoranaisesti ei mitään, esimerkiksi Tampereen yliopisto on valtion laitos, mutta on tietysti mahdollistanut monien sellaisten asioiden olemassaolon, jotka ovat toimineet ”näyttämönä” tärkeille tapahtumille ja identiteetin muodostumiselle.
Jos Vantaa liitettäisiin Helsinkiin tai päinvastoin, Töölö olisi Töölö. Mahdollisesta Suurtampereesta huolimatta mökkini olisi edelleen Teiskossa. Ystävillä, rakkailla ihmisillä ja hyvillä muistoilla on paikka sydämessäni kuntarajoista riippumatta.
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 260 000 kuntien välistä muuttoa. Mureneeko näiden ihmisten paikallisidentiteetti vai saavatko he uusia rakennuspuita muuton myötä? Entä voidaanko juridis-hallinnollisessa, perustuslaissa määritellylle toimijalla antaa näin epämääräisiä tehtäviä? Minusta ei. Identiteetit ja paikallinen yhteisöllisyys syntyvät, jos ovat syntyäkseen. Edellytyksiä voidaan tarjota, mutta on toivottavaa, että näin tärkeät asiat eivät ole hyvinvointivaltion kontrollissa.
Nokkela Kaupunki 
Identiteetti on kuin SIPULI: se on MONIKERROKSINEN ja kun sen kuorinta (=analysointi) saa VEDET SILMIIN! Jokaisella suomalaisella lienee lukuisia paikkaan liittyviä identiteettejä, ei vain yhtä ainoaa ’kuntaidentiteettiä’, kuten kunnissa valtaansa pönkittävät poliitikot ja virkaeliitti markkinoi – median suosiollisella myötävaikutuksella. Identiteetin sijaan hyödyllisempiä käsitteitä olisivat VAIKUTUSPIIRI tai ELÄMISEN PIIRI, jotka lähes kaikkien kansalaisten kohdalla ylittävät nykyiset keinotekoiset kuntarajamme: asumme yhdessä kunnassa (johon myös maksamme veromme), mutta haemme palveluja, käymme kaupoilla, asioimme ja teemme työtä toisessa kunnassa, harrastukset ja viihde vievät meidät kolmanteen kuntaan – ja nuoremme suuntaavat kouluun kenties neljänteen kuntaan, usein kuitenkin samalla kaupunkiseudulla!
Suuri(n) ongelma nykyisessä kuntamallissamme on verotulojen kohdistumisen ohella demokratia eli se, että ahtaaksi jätetyt kuntarajat eivät ota vaikuttamisen ja elämisen piirin laajentumista lainkaan huomioon. Pienkuntaidentiteettiin nojaava rakenne estää kansalaisia vaikuttamasta vaaleissa työssäkäyntialueensa, kauppa- ja asiointialueensa, palvelualueensa ja harrastusalueensa mittakaavassa.
Hyvä määrittely Hannu!
Jos poistettaisiinkin kaikki teennäiset kuntarajat ja oltaisiin yhtä kuntaa kaikki eli Suomi. Ratkaisuja pitäisi tehdä joka tapauksessa paikallisesti koska Kulosaari ja Teuva sattuvat vaatimaan paikallisen ratkaisun asutuksen tihentämisestä ja metroaseman käytöstä. Miten nuo paikalliset ratkaisut sitten tehtäisiin ja minkälainen organisaatio siihen tarvitaan taitaa olla se peruskysymys. Stadi oli ennen snadi, nykyisin jo niin buli että Östersundom ammottaa peltoa ja metsää täynnä mutta Malmin lentokenttä pitäisi nopeasti päästä lakkauttamaan koska rakennusmaata tarvitaan. Samaan aikaan puhutaan tarpeesta tiivistää kaupunkia asemien liepeillä ja Kulosaaressa asuu alta 4000 ihmistä. Palveluna Kulosaaressa metro jossa joka vankkuri pysähtyy kumpaankin suuntaan vaikka käyttäjiä on vähiten koko radan varresta. Samaan aikaan Kontula jossa on yhtä paljon liikkujia kuin Kaisaniemen metroasemalla saa palvelua vain joka toisen vaunun verran. Helsingin maa-ala on tuplaten Barcelonan kaupunkiin verrattuna ja jossa asustaa miljoona asukasta enemmän. Koko Suomessa on alta 6 miljoonaa ihmistä ja ”kaupunki” nimisiä parin torpan pitäjiä on kuitenkin valtavasti. On erittäin kallista tasapuolistaa valtiona maata jossa muutama ihminen asuttaa valtavaa maa-alaa ja sinne pitäisi rakentaa samat palvelut kuin muutamassa nippa nappa kaupungin nimen täyttävässä paikassa. Identiteetti on kuitenkin hyvn mukautuva jos vaikka verrataan jääkiekkoa tähän. IHK on oma jenginsä jossa sitten kannustetaan jompaa kumpaa menestyvämpää seuraa IFK tai JOKERIT. Kun paikallinen kausi on ohitse ja on maajoukkue aika, eri kannattajat yhdentyvät kannattamaan maajoukkuetta sulavasti eli identiteetti myös mukautuu sulavasti suurempaan riippuen mihin halutaan verrata. Jostain syystä ratkaisua haetaan aina siten että suurennetaan aluetta ( Östersundom, Metropolialue, pääkaupunkialue kattaen Tampere-Imatra akselin jne.) ikäänkuin se pelastaisi kaiken. Ratkaisua voisi hakea myös sisältäpäin ja rehellisesti laittaa kaikki yhtälön tekijät verrantoon mukaan. Kulosaari ja Teuva omaavat oman identiteettinsä mutta ratkaisu niissä ei voi olla sama ja olisi vaikea nähdä että niiden ratkaisijat löytyisivät KeskiSuomen pääkaupungista, Rovaniemeltä.
Jesse! Sipulista muistuttaisin ensin: identiteetissämme on lukuisia kerroksia kuten sipulussa. Meillä on Suomi-identiteetti, Eurooppa-identiteetti ja monikerroksiset paikallisidentiteetit eikä yhtä ja ikuisesti pysyvää paikallisidentiteettiä, jollaista pienkunta- tai erilliskaupunki-identiteetin puolustajat ihannoivat.
Eli ei tarvitse kaikkia kuntarajoja poistaa, vaan sopeutua ajankohdan vaatimuksiin. Helsingin seudulle se tarkoittaa nykyisellä globalisaation kaudella samaa, kuin New Yorkille runsaat sata vuotta sitten: siellä viisi erilliskuntaa (Manhattan, Bronx, Brooklyn ja Queens sekä – Sipoota muistuttanut – Staten Island yhdistettiin 1800- ja 1800-luvun vaihteessa. Alkunsa saivat ennakkoluuloton kehitys maailmankaupungiksi ja ’Ison Omenan’ identiteetti!
Kun kuntarajat ovat pääkaupunkiseudullamme käytännössä kadonneet eivätkä ihmiset niitä enää arjessaan huomaa tai kunnioita, viiden erilliskunnan päättäjät voisivat tehdä nyt historiaa ja yhdistää keinotekoisesti ylläpidetyt ja toisiaan vastaa kilpailevat sekä kokonaisuuden etua vahingoittavat kuntayksiköt. Helsingin seudun tulisi viimein seurata New Yorkin viitoittamaa valtatietä tai ottaa oppia vaikkapa Aucklandista, jossa tehtiin vastaava metropoliliitos ihan äskettäin!
Hauska että otitkin tuon paikan puheeksi. Manhattan on kooltaan pari kilometriä leveä parikymmentä pitkä suikalesaari. Tuo suikale Helsingissä tarkoittaisi vastaavalla koolla Vuosaaresta kehä 1 stä pitkin Espoon rajalle pituuden puolesta ja siihen sitten pari kilometriä leveyttä. Vastaa n. 3-4 kertaa pienempää maa-alaa kuin Helsingin nykyinen maa-ala. Tuosta tiheydestä ja ihmispaljoudesta voitkin jo päätellä mikä on kaupunki ja mikä on maaseutu kun samalla tiheydellä koko Helsinki asutettuna vastaisi sitä että koko Suomi asuisi Helsingin alueella ja loppuosa Suomesta olisikin sitten mitä? Aivan, vaikka sitä sipulinviljelyaluetta missä ei olisi taloja, vain viljelystä ja metsää.
Muista, että TIHEYS ei kehittynyt NYssä ’automaattisesti’, vaan vasta suuren metropoliliitoksen tuloksena: viiden kunnan yhdistyminen sekä sen jälkeen ennakkoluuloton kaupunkisuunnittelu, pilvenpiirtäjäarkkitehtuuri ja avoin maahanmuuttopolitiikka johtivat siihen, että Manhattan liitosalueineen on nyt globaali ykköskaupunki. Ei sattumaa, vaan tietoista politiikkaa!
Mitä Helsingin seudulla olisi NYstä nyt opittavana: kaupunkisuunnittelua uudistettava vielä rohkeammin kuin mitä tällä hetkellä tehdään, tiheys ja siitä seuraavat tuottavuustavoitteet on nostettava selkeämmin esille – ja maahanmuuttoa avattava!!! Olemmeko siihen valmiita vai asettavatko Helsingin seudun päättäjät ESTEITÄ tulevalle kehitykselle sen sijasta, että he tekisivät valitsijoiden tuella HISTORIAA!
Nykyisessä maailmantilanteessa Helsingin seudulla olisi kaikki mahdollisuudet tarttua tulevaisuuteen, mutta alue elää menneisyydessä! Historiaa muovaavat päätökset tehdään todennäköisesti paikoilleen jämähtäneen Suomen ulkopuolella, muun muassa Tallinnassa, Tukholmassa, Juutiraumassa ja Berliinissä sekä muilla Saksan kaupunkiseuduilla – puhumattakaan Kiinan ja Aasian megakaupungeista!
Toivottavasti Hannu vielä tarkkailet karttaa ja mietit tuota maa-alaa ja vertailet Suomen maantieteellistä sijaintia sekä asukaslukua. Teuvalta on pitkä matka Kulosaareen. Helsinki ei alansa ja koonsa puolesta kaipaa Kauniaista eikä Korsoa jotta se olisi tiivis kaupunki. Nykyinen maa-ala on erittäin riittävä ilman metropolia joka ulottuisi puolen Suomen alueelle. Helsingin seutu on mielestäni pelleilyä ja tarpeetonta asioiden paisuttelua vaikka se ehkä kasvattaisi tuota sipuli-identiteettiä jossa puolet Suomen väkiluvusta voisi identifioida itsensä Helsinkiläiseksi. Olkaamme ylpeänä suuressa sipulissa Suomalaisia ja ylpeitä pienemmässä osaa sipulia vaikka se olisi Utsjoki.
Kulosaari oli isovanhempiemme aikaan itsenäinen kunta, kauan jo osa Helsinkiä samoin kuin Oulunkylä ja muut sodan jälkeisen alueliitoksen paikat. Oli ihan lähellä, että tuolloin Espookin olisi liitetty Helsinkiin eli ei enää tarvitsisi siitäkään erillisestä kehyskunnasta murhetta kantaa! Toki Teuvalta laajentuneeseen Helsinkiin pitkä matka, mutta Tikkurilasta ja Tapiolasta aivan lyhyt luikaus!
Koko Helsingin seutua tulee tiivistää, erillisyyden idea ei enää toimi – kuten ei ole New Yorkissa toiminut vuosisataan tai Aucklandissa kohta vuosikymmmmeneen! Ei seutu suinkaan ole pelleilyä tai paisuttelya: sadat tuhannet ihmiset ylittävät päivittäin pääkaupunkiseudulla kuntarajat eli IHAN ARKEAHAN SEUTU ON, vai mitä Jesse!
Metropoli ajattelulla saataisiin puolet Suomen väkiluvusta rajojen sisään kutsumaan itseään Hesalaisiksi. Toivottavasti Suomessa opittaisiin olemaan myös päättäjätasolla ylpeitä vaikka Utsjokisuudesta eli siitä omasta lähipiiristä. Ylpeyttä omasta ilman että muita mestoja pitäisi pilkata tai vähätellä. Ego kysymys uskoisin.
Tässä samasta asiasta mutta hieman toisesta vinkkelistä.
http://karvanopatjakaukametsa.blogspot.fi/