Suomessa on perinteisesti asuttu hieman ahtaammin kuin kehittyneimmissä länsimaissa. Pitkään pyrkimyksenä onkin ollut kasvattaa asumisväljyyttä, joka lienee nykyisin hieman alle 40 m2 henkeä kohti.
Nyt tuuli on selvästi kääntymässä. Ilmastonmuutoksen hillintä on nostanut tarpeen parantaa kiinteistöjen energiatehokkuutta, mutta myös arvioida uudelleen tarvittavien neliöiden määrää. Esiin nousevat jakamistalouden ilmiöt ja sovellukset – Airbnb, Über, PiggyBaggy yms. – ovat puolestaan opettaneet, että omistamisen ja tavaroiden sijaan tarvitsemme palveluita ja käyttömahdollisuuksia. Erityisesti Helsingissä myös asuntojen korkea hintataso sekä halu asua kantakaupungissa ohjaavat pienempiin ja tehokkaampiin asuntoihin. Uusissa toimistokiinteistöissä taas on jo pitkään tapahtunut huomattavaa tilankäytön tehostumista.
Yksi kiinnostava esimerkki uudesta otteesta on Olli Enteen hanke Yksiö puutarhassa, jossa tämä reipas arkkitehtiopiskelija rakentaa parhaillaan pientä puista omakotitaloa ajatuksenaan hyödyntää kaupunkirakenteessa olevia pientalotontteja, joissa on rakennusoikeutta jäljellä. Tontin omistaja voisi siis ostaa tällaisen pienen teollisesti tuotetun talon tontilleen ja vuokrata sitten vaikka eteenpäin (http://yksiopuutarhassa.fi/). Hienoa aloitteellisuutta ja innovatiivisuutta.
Ympäristöjärjestö Dodo ry on syksyn aikana järjestänyt kahdet urbaanisen asumisen messut, Helsingissä ja Tampereella, joissa on esitelty ekologisen asumisen ratkaisuja. Kalliossa kahden aikuisen ja kolmen lapsen perhe asuttaa onnistuneesti 48,5 neliön kerrostaloasuntona, jolloin asumisväljyys on alle 10 m2/hlö. Tampereella legendaarisessa Annikinkadun puutalokorttelissa kahden aikuisen ja yhden lapsen perhe asuu 32,5 neliön asunnossa, jolloin väljyys on hieman yli 10 m2/hlö. Molemmissa tapauksissa asukkaat ovat tyytyväisiä (http://urbaanitasumismessut.fi/).
Oman työnantajani YIT:n piirissä on kehitetty kerrostalossa toteutettavaa miniasunto, joka yksiönä on 26 neliötä ja kaksiona 35 neliötä. Miniasuntoon voi ostaa erityisen kalustepaketin, joka entisestään tehostaa tilankäyttöä. Kalustepakettiin kuuluu mm. sohva/sänky –yhdistelmä, jatkettava ruokapöytä, tuolit ja valaisimet[1]. Miniasuntoja toteutetaan parhaillaan Vantaan Kivistöön ja Helsingin Hermanniin. Kaikki on miniasunnot on myyty ennen talojen valmistumista.
Kiinnostus pieniä asuntoja kohtaa kertoo ihmisten erilaistuvista asumistarpeista, pyrkimyksestä elää ekologisemmin sekä halusta valita mihin varojaan käyttää. Osalle kiinnostava kaupunkiympäristö on tärkeämpää kuin asunnon neliöt. Kallio on täynnä pieniä asuntoja ja se on erittäin haluttu paikka. Nykyinen kaupunkisuunnittelu ei kuitenkaan taipuisi tuollaisen alueen sallimiseen. Yleisesti me hyväksymme, että kansalainen on kykenevä rakennuttamaan itselleen sellaisen talon kuin haluaa. Tiiviissä kaupunkiympäristöissä me emme kuitenkaan halua sallia samanlaista valinnanvapautta.
[1]http://www.hs.fi/hstv/uutiset/Miniasunnoille+on+nyt+kysynt%C3%A4%C3%A4+++pikkukodissa+s%C3%A4nky+nousee+sein%C3%A4lle/v1410924190810
Nokkela Kaupunki 
Pieni tai suuri, olennaista mahdollisuus vaihtaa asuntoa joustavasti, eikä liian kalliisti. Teinien tilantarve on toinen kuin sylilapsilla.
Suuntaus ylisuurista ökytaloista tai McMansioneista hieman kompaktimpaan asumiseen on periaatteessa terve. Tilaa kannattaa olla vain sen verran kuin sitä tarvitsee. Silti tulee väkisinkin mieleen onko kyseessä osittain myös uusi tapa parantaa rakennusliikkeiden katteita. Jos taloon saa enemmän pieniä asuntoja kuin suuria, on jokaisesta pienemmästä asunnosta saatavissa kuitenkin potentiaalisesti sama hinta. Onhan se nähty että ihmisten asumiseen käyttämää rahamäärää säätelee lähinnä se kuinka paljon velkaa pankki myöntää. Kun laina-ajat pitenevät, asuntojen hinnat nousevat. Ja jos asuntojen keskikoko pienenee ja hinta pysyy niukkuuden vallitessa markkinoilla jotakuinkin samana niin silloin neliöhinnat nousevat. Joku perhe voi olla tyytyväinen hyvinkin ahtaissa neliöissä kunhan esim. sijainti on mieluinen, mutta toivottavana en pidä että miniatyrisointi menisi yhtä pitkälle kuin sata vuotta sitten Tampereen Amurissa tai New Yorkin Lower East Siden vuokrakasarmeissa. Se ei olisi enää terveellistäkään asukkaiden kannalta.