Perinteisen kesämökkeilyn joutsenlaulu alkoi jo 1980-luvulla

Suomessa on lähes 500 000 kesämökkiä, joskin rakentamisvauhti on viime vuosina hiipunut, kertoi Helsingin Sanomat tänään. Maalatessani saunamme ikkunanpokia ja otsalautoja Tampereen Teiskossa oli sopiva hetki pohdiskella, mitä kaikille noille mökeille ja mökkeilylle ylipäätään tapahtuu.
Minunikäiseni, kohta viisikymppiset, ja meidän vanhempanne pitävät nykyisenkaltaista mökkikulttuuria ehkä parikymmentä vuotta vielä hengissä, mutta sen jälkeen alkaa todellinen pudotuspeli. Kaukana kasvavista kaupunkiseuduista sijaitsevat mökit – elleivät ole jonkin vapaa-ajankeskuksen läheisyydessä sijaitsevia täysin varusteltuja loma-asuntoja – ovat lähinnä taakka perikunnille ja nuoremmalle väelle. Lähellä kasvukeskuksia sijaitsevien mökkien osalta tilanne on sikäli parempi, että ainakin tontilla voi olla arvoa, koska perusmökin voi korvata kakkosasunnolla, jos siihen on ylipäätään taloudellisia mahdollisuuksia ja halukkuutta.
Varustelematon mökki on ekstriimiä nykyisille parikymppisille, yksi viikonloppu voi olla kiva, jos halot voi ostaa matkalla Teboililta, mutta puuceen romantiikka katoaa nopeasti. Eikä tässä ole mitään väärää tai tuomittavaa. Kaupunkimaisiin ympäristöihin ja kansainvälisyyteen tottuneet nuoret eivät sinänsä kaipaa maaseudun rauhaa ja useimmille miellyttävää luotoa on riittävästi Kaupissa tai Keskuspuistossa.
Varsinainen muutos käynnistyi paljon aikaisemmin, ehkä jo 70-luvulla. 1960-70-luvuilla syntyneet mökkeilivät vanhempiensa lapsuutensa kesät, halusivat tai eivät. Harvalla oli tuolloin vielä mahdollisuutta matkustaa, vaikka. Kalevi Keihänen opettikin kansaa matkustamaan etelään ja Irwin puffasi hittibiisissään Las Palmasia. Myös kotiseutu maaseudulla kutsui kesäisin 60-70-lukulaisten maalta muuttaneita vanhempia. Mökit olivat kuitenkin vaatimattomia, ja moni tämän päivän keski-ikäinen muistaa lapsuuden mökkikesät loputtomana työleirinä.
Interrail oli 80-luvulla suosittu ja edullinen tapa tutustua Eurooppaan ja Kilroy Travels opetti 90-luvun alussa edullista lentomatkailua. Sen jälkeen ovat vielä tulleet halpalentoyhtiöt ja viimeisimpänä jakamistalouden mallit kuten AirBnB, jonka kautta yksityishenkilöt tarjosivat viime vuonna enemmän majoituksia kuin Hilton-ketju.
Yhtäkkiä nuorilla olikin valittavanaan koko maailma, eikä mäkäräisiä sihisevä mökkipiha vanhempien synnyinmaisemissa ollutkaan erityisen houkutteleva lomanviettovaihtoehto. Tätä elämäntapaa he jatkoivat aikuisuudessaan ja se he opettivat lapsilleen, nyt aikuistumassa oleville nuorille. Linkki vaatimattomasti varustellun kesämökkeilyn elämäntapaan löystyy entisestään. Niinpä isovanhempien vaalima kesäpaikka onkin yhä useammin pelkkä rasite, johon ei nuorilla aikuisilla ole halua uhrata sen enempää aikaansa kuin rahaansa.
Ihmisten toiveet ja elämäntyylit erilaistuvat ja mahdollisuuksien kirjo kasvaa, joten mökkimuseon perustamista voi ryhtyä miettimään vaikka Mikkeliin, joka on Suomen johtavia kesämökkikuntia. Monilla seuduilla mökkiläisillä on ollut merkitystä aluetalouden kannalta ja tämä kehityskulku kannattaa ottaa huomioon kuntastrategioita pohdittaessa. Kyläkaupat hävisivät jo aikaa sitten, mutta monen perinteisen mökkipaikkakunnan marketit, rautakaupat ja bensa-asemat tekevät ison osan tilistään kesäkuukausina. Mitä tapahtuu sillon, kun mökkien savut hiljenevät ja sesonki typistyy juhannusviikonloppuun?
Samat tekijät vaikuttavat myös kotimaan matkailuun ja vapaa-ajankeskusten tulevaisuuteen. Viime kevään hiihtolenkit Saariselällä kertoivat karua kieltään. Laatu, uudet kokemukset ja hyvä palvelu ovat tärkeitä tekijöitä, mutta samaa latua ei viitsitä lykkiä vuosikausia. Ja kasvavat kaupunkitapahtumat ovat aina vaihtoehto.
Kohtuus kirjoittamisessa lomalla, nyt puuceen tyhjennykseen. Kukaan aikuistumassa olevista lapsistamme ei kyseistä hommaa osaa tehdä eikä suostuisi sitä opettelemaan edes isoa rahapalkkiota vastaan.

4 kommenttia artikkeliin ”Perinteisen kesämökkeilyn joutsenlaulu alkoi jo 1980-luvulla

  1. Sinulla ei siis ole kompostoivaa käymälää, jonka tyhjentäminen on pelkkää iloa (en liioittele).
    Saatat olla oikeassa, omat pienet havaintoni ovat saman suuntaisia. Hieman sääli silti, voisi ehkä toivoa että arvot ja tarpeet kääntyisivät toiseen suuntaan siten, että mökkeily olisi hieman uudistuneena osa elämäntapaa. Vapaa-ajan asumisella on hieno kulttuurihistoriallinen kaari, joka muun ohessa kertoo yhteiskuntamme tasa-arvoistumisesta.
    Mökkien jakaminen, sukujen osuuskunnat, jne. voisivat olla ratkaisuja?
    Itseäni rassaa (paikkojen kunnossapidosta aiheutuvien kulujen ohella) mökkeilyn liittyminen autoiluun, se on varmasti yksi suurimmista syistä oman auton tarpeeseen. Tulevaisuuden mökkien tulisi tuottaa ainakin osa omasta energiastaan ja – niin, kompostoida ja kierrätää kaikki eloperäinen :-).

  2. Viisaita puhut, niinkuin aina. Minustakin kytkös autoiluun tulee olemaan yksi suuri ongelma.
    Käymälä on periaatteessa kompostoiva, mutta vähän karvalakkimalli. Kun yhdistää sen ja kompostin tuottaman tavaran ja antaa muhia kolmannessa kasassa jonkin aikaa, saa kasvimaahan hyvää multaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s