Belfastin tunnettuus ikäisteni suomalaisten keskuudessa perustuu kahteen asiaan: legendaarisen Boney M. yhtyeen Belfast–nimiseen discohumppaan vuodelta 1978 sekä ikuisuuden kestäneeseen katolisten ja protestanttien vihanpitoon, joka päättyi vuoden 1998 Good Friday-sopimukseen. Sen keskeinen kätilö oli edesmennyt valtioneuvos Harri Holkeri, joka veti ehkä elämänsä rennoimman TV-haastattelun palattuaan suoraan neuvotteluista yhden voitonmaljan nauttineena.

Rauhansopimuksen jälkeen kaupunki on kehittynyt myönteisesti ja nykyisin koko kaupunkiseudulla asuu noin puoli miljoonaa asukasta. Keskustaa ja Lagan-joen ”waterfrontia” on kehitetty, joskin saneerattavaa riittää vielä. Kaupunki oli teollisen vallankumouksen eturintamassa, 1800-luvulla siellä tuotettiin erityisesti pellavaa ja rakennettiin laivoja. Titanic valmistui Belfastissa vuonna 1912, jolloin sen valmistajan Harlandin & Wolffin telakka oli maailman suurin. H & W toimii edelleen.
Titanicin historian hyödyntämisessä kaupunki on ottanut rohkean askeleen avaamalla vuonna 2012 upean Titanic-museon. Museon sisätila oli rakennettu laivan rungon muotoon, olo oli aivan kuin olisi ollut telakalla. Näyttely kuljetti vieraan läpi Titanicin rakentamisen vaiheiden läpi.
Tarina alkoi Belfastin teollisesta historiasta vuosisadan alussa. Työläisten elämä ja arki avautui, kun näkökulmaksi valittiin mikrohistorian keinoin yksittäisten työläisten elämä. Näyttelyn pääpaino oli rakennusprojektissa ja itse aluksessa, jonka megalomaanisuus hahmottui museossa erinomaisesti. Käyttöön oli otettu perusesineistön lisäksi runsaasti nykyaikaista teknologiaa, joka teki museosta aidosti elämyksellisen. Vieras saattoi kiitää näyttelytilassa ylös ja alas liikkuvan vaunun kyydissä läpi telakan rakennustyömaan, kerronnan taustalla jyskytti telakan rakentamisen äänimaisema. Titanicin suuruus ja loisto hahmottuivat 3D-screenien avulla luodussa tilassa, jossa tuntui siltä, että olisi noussut läpi koko laivan konehuoneesta komentosillalle saakka.
Titanic-museo on todellinen wow-efekti koko Belfastille, ja se houkuttelee varmasti kaupunkiin matkailijoita kaukaa. Muita kiinnostavia vierailukohteita on esimerkiksi Belfastin linna, josta alhaalla oleva kaupunki näyttäytyy iltavalaistuksessa upealta.

Kauppakeskuksista käydään meilläkin jatkuvaa keskustelua ja aivan ytimessä sijaitsevassa Victoria square–keskuksessa kannattaa vierailla pelkästään sen vuoksi. Vanhaa rakennuskantaa uuteen yhdistävä kauppakeskus on toteutettu useaan kerrokseen siten, että kehämäisesti sijaitsevat liikkeet avautuvat kukin vain ulkotilaan ja toisaalta keskeltä näkee kaikki liikkeet ikään kuin panopticonissa. Keskustila on katettu lasikatteella, mutta on periaatteessa ulkotilaa. Kate mahdollistaa erilaiset tapahtumat ja esimerkiksi lauantaina (12.4) Queen’s Universityn sinfoniaorkesteri piti aukiolla ilmaiskonsertin. Reippaimmat soittavat olivat lyhythihaisissa paidoissa, vaikka lämpötila oli hädin tuskin yli 10 astetta.

Energiatehokkuuden parantaminen näyttää yleisemminkin keskittyvän lähinnä siihen, että ei lämmitetä. Cuckoo-pubissakin varpaita paleli. Sinänsä brittiläisen imperiumin talotekniikka näyttäisi olevan huimassa kehityskierteessä: esimerkiksi suihkuissa oli sekoittaja ja niistä tuli tasalämpöistä vettä. Ja jalat kuivuvat mukavasti hotellihuoneen perinteiseen kokolattiamattoon.
Kahvila- ja ravintolakulttuurin osalta Belfast ei ole ehkä eurooppalaisten kaupunkien kärkeä – varmimmin hyvää kahvia saa Starbuckista – mutta jos jaksaa nähdä vaivaa, erinomaisia ruokapaikkoja vi löytää. Tässä yhteydessä kannattaa mainita monta kilometriä keskustasta, keskellä townhouse–mattoa sijaitseva Shu, jonka erinomaisen ruoan olivat havainneet myös rengastehtaan tähtien jakajat.