”Keskustoituminen” on uusi ilmiö, joka näkyy pyrkimyksenä kehittää kaupunkikeskustoista entistä elävämpiä ja vetovoimaisempia. Yhtenä ilmastonmuutosta hidastavana tekijänä on puolestaan nähty yhdyskuntarakenteen tiivistäminen ja joukkoliikenteen kehittäminen. Toimivan ja henkilöautoon nähden kilpailukykyisen joukkoliikenteen kehittäminen edellyttääkin riittävää kansalaistiheyttä. Työn muutos tehtaasta studioon taas haastaa funktionaalisen kaupunkisuunnittelun, missä työpaikat, palvelut ja asuminen sijaitsivat erillään toisistaan. Palaamme siis kaupungin alkuperäiseen ideaan, jossa asiat olivat lähellä toisiaan. Pienissä kaupungeissa on ehkä yksi keskusta, suuremmissa useita, mutta yhtä kaikki keskeinen ajatus on käytön sekoittuminen, mixed use.

Ihmisten elämäntyylit monimuotoistuvat, samoin perhetyypit. Yhä tietoisemmat kansalaiset vaativat laadukkaita ja juuri heille sopivia palveluita. Tämä koskee myös julkisia palveluita. Valinnanvapaus on arvossaan. Vastatakseen kansalaisten vaatimuksiin ja talouden haasteisiin kunnat siirtyvät yhä enemmän monituottajamalleihin, joissa kunnan järjestämiä palveluita tarjoavat yhä useammin yksityiset ja kolmannen sektorin toimijat. Muutama vuosi ja voimme vapaasti valita omalääkärin.

Mitä tämä tarkoittaa kaupunkien kiinteistöstrategioiden kannalta? Perinteisesti ne ovat omistaneet toimitilansa itse, joskus ollaan toimittu myös vuokratiloissa. Viime vuosina elinkaarimallit (Espoo, Porvoo, Jyväskylä) ja leasingmallit (Tampere) ovat yleistyneet. Parhaissa tapauksissa tilojen monikäyttöisyyttä ja käyttöastetta on voitu nostaa kuten Espoon Kuninkaantien lukiossa ja uimahallissa. Kun taloudellinen liikkumavara kapenee ja oman palvelutuotannon osuus laskee, myös suhde kiinteistöihin tulee arvioitavaksi uudelleen.

Jakamistalous on noussut aiheeksi City Car Clubien ja muiden yhteiskäyttöisten palveluiden myötä. Myös kiinteistöjen osalta on olemassa muutamia kiinnostavia esimerkkejä. Näitä ovat vaikka Espoon kirjastot kauppakeskus Sellossa ja Entressessä (käyttäjämäärät kasvaneet merkittävästi), Sitran lanseeraamat kunnalliset terveyskioskit mm. Elon kauppakeskuksessa Ylöjärvellä ja Lahden Triossa (käyttäjät ja henkilökunta erittäin tyytyväisiä) tai eilen (7.10) peruskivensä saanut Lappeenrannan kaupunginteatteri kauppakeskus IsoKristiinassa. Kaikissa näissä ajatuksena on helpottaa ihmisten asiointia eli viedä palvelut lähelle ihmistä, mutta myös ylipäätään mahdollistaa asialliset tilat toiminnoille. Lappeenrannan kaupunki tuskin olisi investoinut uuteen teatteritaloon. Kuvatuissa tapauksissa yksityisen ja julkisen toimijan intressit ovat siis yhdistyneet kansalaisia hyödyttävällä tavalla. Keskustoihin tai aluekeskuksiin on saatu elämään, pörinää ja helppokäyttöisyyttä.

Julkiset palvelut menevät kasvavassa määrin verkkoon ja verkkokauppa yleistyy, mutta edelleenkää rokotetta ei voi antaa netissä ja kauppakin tarvitsee show roomeja. Eikä ihmisten tarve sosiaaliselle kanssakäymiselle vähene mihinkään, pikemminkin päinvastoin. Yhdistämällä intressejä voidaan päästä suurempiin käyttöasteisiin, alempiin kustannuksiin ja monipuolisempiin palveluihin sekä edistää vetovoimaisten kaupunkiympäristöjen syntymistä.