Asuntoministeri Pia Viitanen oli kutsunut koolle älykkään kaupungin tematiikkaan liittyvän pyöreän pöydän asiantuntijatapaamisen. Tilaisuudessa kuultiin viisi hyvin valmisteltua alustusta, ministerin kommenttipuheenvuoro ja joukko osuvia yleisökommentteja. Alustuksissa ja keskustelussa esille nousivat älykäs asuminen, tiedolla johtaminen, avoin data, käyttäjälähtöinen kehittäminen ja uudet liiketoimintamallit.

Älykkään kaupungin taustalla on luonnollisesti ajatus tieto- ja viestintäteknologian laaja-alaisesta soveltamisesta sekä digitalisaation hyödyntämisestä julkisten palveluiden uudistamisessa, ihmisten ja yhteisöjen toimintamahdollisuuksien parantamisessa sekä uuden liiketoiminnan synnyttämisessä. Sinänsä ajatus uuden ”iskusanakaupungin” lanseeraamisessa ei ole uusi. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana on smart citien ohella puhuttu teknologiakaupungeista, oppivista kaupungeista, luovista kaupungeista, Euroopan kulttuuripääkaupungeista ja maailman design pääkaupungeista.

Kaikkien näiden kantaäitinä voi pitää ruotsalaisten tutkijoiden esittämiä ajatuksia luovista kaupungeista. Jo 1950-luvulla Lundin yliopistossa ryhdyttiin tutkimaan innovaatioita Torsten Hägenstrandin johdolla. Hänen oppilaansa ja kollegansa Gunnar Törnqvist kiteytti nämä opit vuonna 1978 luovan miljöön käsitteeseen. Luovalla miljööllä oli hänen mukaansa neljä erityispiirrettä: informaatio, jota jaetaan ihmisten kesken; tietämys, joka koostuu tämän informaation sitoutumisesta esineisiin ja muisteihin; kyvykkyyydet, jotka ovat aihe- tai aluespesifejä sekä luovuus, joka viittaa kykyyn luoda uutta mainitun kolmen tekijän pohjalta. Luova miljöö oli hänen mukaansa esimerkiksi Wien 1900-luvun alussa.

Åke Andersson esitteli 1980-luvun puolivälissä oman luovan kaupungin konseptinsa. Hänen mukaansa luovaa kaupunkia kuvaa rikas ja monipuolinen tietämysperusta, hyvä sisäinen ja ulkoinen tavoitettavuus, kulttuurillinen monipuolisuus, aktiivinen kommunikaatio ja riittävä koko. Oleellista on kuitenkin näiden moninaisten ainesten ”dynaaminen synergia”, toisin sanoen erilaisten yksittäisinä pienimuotoistenkin aktiviteettien kohtaaminen ja sekoittuminen.

Älykkään kaupungin tematiikka on suoraa jatkoa ruotsalaislinjalle, mutta nyt on olemassa aivan toisenlaiset välineet toteuttaa mainittuja ajatuksia. Päivän tilaisuudessa Jarmo Eskelinen korosti avoimen datan ja käyttäjäyhteisöjen merkitystä, ja muistutti aiheellisesti suljettujen monoliittien vaaroista. Näitä oppirahoja maksetaan nyt suomalaisessa terveydenhuollossa. Reijo Kangas oli samoilla linjoilla huomauttaen uusien liiketoimintamallien tärkeydestä. Pasi Heiskanen totesi, että myös älykkyyden kustannuksia olisi hyvä pohtia. Max Mickelsson toi esiin Big datan, analytiikan sekä infografiikan mahdollisuudet julkisen päätöksenteon laadun parantamisen keinoina. Anna-Kaisa Ikonen totesi, että kaupunki voi tarjota monenlaisia alustoja uudenlaisen palveluiden kehittämiselle. Asiantuntijayleisö syvensi monia teemoja keskustelussa.

Mikä on julkisen hallinnon rooli älykkään kaupungin kehittämisessä? Sekä valtio että kunnat voivat avata julkista dataa kaikkien halukkaiden jalostettavaksi, Helsinki tarjoaa tässä hyvän esimerkin. Julkisista palveluista vastaavat pääosin kunnat. Osallistumisesta puhutaan paljon, mutta tästä pitäisi päästä pidemmälle eli lisätä valinnanvapautta. Vasta valintojen kautta saadaan todellista tietoa mitkä ja kenen tuottamana palvelut ovat kiinnostavimpia. Ja epäilemättä parhaat toimijat hallitsevat yhteiskehittelyn ja osaavat hyödyntää käyttäjäyhteisöjä. Tämä kaikki edellyttää monituottajamallien kehittämistä, mikä on aina poliittisesti sensitiivinen kysymys. Älykkyyttä voidaan edistää julkisissa hankinnoissa myös hankkimalla suoritteiden sijaan vaikuttavutta, esimerkiksi hyvää vanhuutta vuodepaikkojen sijaan. Tampere näyttää tässä hyvää esimerkkiä. Perinteisempiä, mutta toimivia keinoja ovat innovaatiorahoitus ja innovaatioympäristöjen kehittäminen.

Oleellista älykkäiden kaupunkien kehittämisessä on ehkäpä pohjimmiltaan ymmärtää se yksinkertainen tosiasia, jonka Jarmo Eskelinen kiteytti hienosti: ”kaupunki on organismi, ei kone”.