Memphis, rock and roll ja luovat kaupungit

Miksi rock and roll syntyi 1950-luvulla juuri Memphisissä, eikä jossakin Yhdysvaltain teollisessa miljoonakaupungissa? Tai miksei kulttuurillisesti ylivertaisena itseään pitävä Eurooppa kyennyt synnyttämään mitään vastaavaa?

Kaupunkihistorian grand old man Peter Hall analysoi järkälemäisessä Cities in Civilization –teoksessaan eri aikakausien johtavia kaupunkeja aina Antiikin Ateenasta Piilaaksoon. Menestystarinoiden analyysit liittyvät usein tieteeseen, korkeakulttuuriin tai teknologiaan. Kuitenkin nimenomaan laveasti ilmaistuna pop-musiikki kuuluu lähes jokaisen yhtään kehittyneemmässä maassa asuvan ihmisen jokapäiväiseen elämään. Siksi Hallin tarjoilema Memphis on kiinnostava poikkeus ja esimerkki yhdenlaisesta luovasta kaupungista. Katsotaan, mitä siellä tapahtui.

Memphis oli ja on gateway Mississippin Deltaan, vaikka sijaitseekin Tennesseen puolella. Viime vuosisadan alkupuolella se oli oikeastaan ”Deltan pääkaupunki”, jossa kohtasivat kaksi rock and rollin musiikillista päähaaraa. Orjien mukanaan tuomasta afrikkalaisesta perinteestä oli jalostunut blues, jonka varhaisia keulakuvia oli sielunsa itselleen paholaiselle myynyt Robert Johnson. Counrty & Westernin juuret puolestaan juontuivat 1700-luvulta asti, kun Englannista, Pohjois-Irlannista ja Skotlannista tulleet siirtolaiset toivat omia traditioitaan mukanaan ja kehittelivät niitä eteenpäin.

Molemmat suuntaukset olivat oman aikansa työväen musiikkia, ja ne saivat toisiltaan vaikutteita, esimerkkeinä vaikkapa kummassakin scenessä tunnetut kappaleet ”John Henry” ja ”Milkcow Blues”. Sinänsä 1940-luvun Memphis oli tiukasti segregoitunut kaupunki, mutta vaikutteet sekaantuivat kaupungin baareissa, saluunoissa, uhkapeliluolissa ja bordelleissa. Memphis oli tuohon aikaan myös yksi Yhdysvaltain vaarallisimmista kaupungeista murhatilastojen valossa.

Uuden musiikkityylin ja kokonaisen maailmanlaajuisen busineksen syntymiseen tarvittiin muitakin edellytyksiä, erityisesti teknologisia. Näitä olivat CBS:n vuonna 1948 esittelemä vinyylinen 33 rpm:n LP-formaatti ja heti perään RCA:n tuoma 45 rpm:n single. Studioteknologia kehittyi myös, kun sodan jälkeen Saksasta tuotiin magneettinauhoitus ja vuodesta 1954 saatiin moniraitatekniikka käyttöön. Musiikin levittämisen kannalta keskeisessä roolissa olivat paikalliset radioasemat, jotka ryhtyivät soittamaan mustaa musiikkia valkoiselle yleisölle, keulahahmonaan DJ Alan Freed Ohion Clevelandissa. Kuuntelu helpottui, kun 1950-luvun alussa markkinoille tuotiin kannettavat radiot ja hetken kuluttua siirryttiin transistoriteknologiaan.

Kaikki oli siis valmista räjähdykselle: musiikkityylien risteyspaikka, jakelukanavat ja formaatit, uusi studioteknologia ja nuorison nouseva ”luokkatietoisuus”, jota elokuvat Wild One (-53) ja Rebel without Cause (-54) vahvistivat. Enää tarvittiin tupelolainen (6000 asukasta) autonkuljettaja ja Sunin Sam Phillips, joka ymmärsi tuon autonkuljettajan erityislaadun. Elvis yhdisti tyylilajit poikkeuksellisella tavalla ja rock and roll oli syntynyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s