Kaupunkeja asetetaan paremmuusjärjestykseen erilaisilla kilpailukykymittareilla, imagomittareilla ja talousmittareilla. Ne ovat kaupunkikehittämisen näkökulmasta kiinnostavia, mutta eivät useinkaan tavoita kaupunkien leimallisia piirteitä. Niinpä juhannuksen kunniaksi esitän oman listani suurten suomalaiskaupunkien erityispiirteistä. Se on puhtaasti subjektiivinen ja näkemyksellinen perustuen pitkäaikaiseen kokemukseeni sekä käytännön työstä että tutkimuksesta. Varoitan lukijaa liiasta ryppyotsaisuudesta.
Aloitetaan suuresta rakkaudestani Tampereesta, joka palstamillimetreillä mitattuna on Suomen johtava tunnelikaupunki. Se on myös johtava tuulipukukaupunki, erikoiskauppaa on edelleen keskustassa suhteellisesti vähemmän kuin Euroopan isoissa kaupungeissa.
Kotikaupungissani Helsingissä taas osataan pukeutua ja Helsinki on ehdoton tyyli-ikoni monessa asiassa. Helsingissä ollaan muutenkin viisaampia kuin muualla ja hallinto tietää useimmiten kansalaista paremmin mikä on hänelle hyväksi, vaikkapa asumisessa. Strategisena toimijana ylivoimainen ykkönen on Espoo. Erityisesti tämä näkyy siinä, miten hienosti kaupungin johto on käynyt itsenäisyystaistelua kuntaliitosten myllerryksessä, mutta myös siinä miten esimerkiksi liikenneratkaisuissa uskalletaan katsoa eteenpäin.
Tulevaisuuden lupaus on puolestaan Vantaa. Perustan väitteeni puhtaasti Nenonen-Valanta –tandemin aikaisempiin näyttöihin ja tunnettuun osaamiseen. Mahdollisuuksia tarjoavat myös lentokenttä ja asumisen sekä palveluiden osalta myös Kehärata. Vantaan haaste on imago: miten saada vieteltyä Espoon puolelta Vantaalle töihin pendelöivät koulutetut asiantuntijat myös asukkaiksi ja veronmaksajiksi.
Turku on hieno historiallinen kaupunki, jossa on viime vuosina tehty useita hyviä avauksia. Siitä huolimatta joudun toistamaan ja kymmenen vuotta sitten esittämäni väitteen, että se on krooninen alisuoriutuja. Turussa on nimittäin poikkeuksellisen monipuolinen osaamisperusta niin tutkimuksen kuin elinkeinoelämänkin puolella, mutta siitä ei ole saatu läheskään kaikkea mahdollista irti. Tämä näkyy kaupungin hitaassa kasvussa ja työpaikkakehityksessä, tosin kuntarakennekin ahdistaa joka suunnasta.
Oulu on sen sijaan vuosien saatossa onnistunut ottamaan osaamisperustastaan irti kaiken ja vähän enemmänkin Kaupunkimarkkinoinnissa etunoja on joskus niin suurta, että on melkein kaaduttu eteenpäin.
Jokunen vuosi sitten käytettiin hyvin menestyneistä, mutta vähän esillä olleista yrityksistä nimeä ”hidden champion”. Suomen kaupunkikentän hidden champion on ilmiselvästi Vaasa: hyvä kasvu, huikea työpaikkaomavaraisuus, korkea yhteisöveron osuus verotuloista, matala työttömyys ja tuoreena tunnustuksena valinta innovatiiviset kaupungit –ohjelman veturiksi neljän muun kaupungin kanssa.
Suomen venäläisin kaupunki on kiistatta Lappeenranta, jonka menestys perustuu yhä enemmän erityisesti pietarilaisiin kuluttajiin. Hyvä, että rajanaapurin tarjoamia mahdollisuuksia hyödynnetään tehokkaasti.
Suuria vaikeuksia minulle tuottaa todeta mitään erityistä Jyväskylästä. Ehkä vasta muutaman vuoden kuluttua saamme käsityksen merkittävän ihmis- ja kuntakokeen tuloksista eli saadaanko kuntaliitoksen tuloksena aikaan kustannustehokkuutta vai onko kaikki aikaisempaa kalliimpaa.
Erinomaisen aurinkoista ja letkeää juhannusta kaikille vilvoittavien vetten äärellä!
Nokkela Kaupunki 
Erikoiskaupat mittaavat paikkakunnan elinvoimaa. Enää Tampereen kekustassa ei ole moottorisahakauppaa, mutta Postimerkkipalvelu Vetola on vielä voimissan. Postimerkkien erikosiliikeet ansaistsisivat muuten jonkin kunnallispalkinnon monimutoisuuden ylläpitämisestä. Laadukkaat kirja-antikvariaatit ja polkupyöräkojaamot myös kertovat millainen kysyntä paikallisilla palveluilla on. Näitä voisi kutsua vaikka urbaaneiksi hyödykkeiksi, vaikka megapaikkakuntaa ei tarvitakaan.
Kansainvälsiyyden hyvä mitta on monenko maan ruokakulttuuri on edustettuna paikkakunnalla.
Mitäpä tuohon lisäämään Jarmo.
Juha. Hauska ja varmaan osuva raaditus. Jatkan sattumanvaraisilla heitoilla.
Tampere on oikein jees, hyvää ympäristöä ja aika mutkatonta väkeä. Tekevät jotain paremmin kuin Turku, totta, mutta mitä.
Viime aikojen jutuista ja julkisuudesta huolimatta olen pitänyt Vantaan (suunnittelu)kulttuurista. Espoo on kovempi ja kylmempi, liiankin suoraviivainen.
Lappeenranta ei ole saanut kaupunkikuvansa laatua hanskaan, sieltä saa vaikkapa mökkiläisenä palveluita (kirjoitan tätä Savitaipaleella) mutta käynneistä ei jää hyvää fiilistä. Jyväskylässä hieman samaa oiretta mutta lievempänä.
Vantaasta samaa mieltä, toisaalta Espoossa uskalletaan tarttua isoihin asioihinkin. Lappeerantaa tunnen tuossa mielessä huonosti, Tampere on mutkaton.
Olin juuri Katalonian rannikolla ja jokusen päivän Barcelonassa. Jarmon kommentti yllä palauttaa mieleen havainnon siitä, miten sekoittunut, siis epäfunktionalistinen?? tuo kaupunki oli, tiivis paketti, asuinalueita heti seinän takana julkisista kaupunkitiloista, kivijkalkaliikkeitä autokauppoihin ja korjaamoihin asti, rikas kudelma.