Kävin menneellä viikolla tutustumassa YIT:n asuntotuotantoon Moskovassa ja Moskovan alueella (oblast) ja jokin aika sitten Pietarissa. Vaikka me kuvittelemmekin Suomessa olevamme venäläisiä etevämpiä, saattaisi meillä olla jotakin opittava heiltä.

Erityisesti tulee mieleeni ainakin puolivirallinen tapa jakaa asuntotuotanto tunnistettaviin luokkiin, jotka ovat elite, luxus, business, comfort ja economy. Eri kaupungeissa määrittelyt ovat hieman erilaisia, mutta kuluttaja tunnistaa laatutason. Aivan vastaavalla tavalla kuin lentomatkustamisessa busineksen ja economyn voi helposti tunnistaa, vaikka yhtiökohtaisia eroja onkin. Asuntotuotannon business-luokan ja economy-luokan ero on esimerkiksi autohallin korkeudessa ja tai etäisyydessä julkisesta liikenteestä.

Meillä ei ole teknisten vaatimusten mielessä kuin yksi suhteellisen korkeatasoinen luokka, mutta aivan hyvin ympäristöministeriö voisi laatia määrittelyt 1-2 uudelle ”kevyemmälle” luokalle. Näiden luokkien asunnot olisi edullisempia toteuttaa ja siihen tuotantoon luovutettavat tontit tukisivat halvempaa toteutusta. Kun kuluttajat tietäisivät mitä eri luokilta voisi odottaa, syntyisi myös hintaeroja. Aivan kuten kuluttajat tietävät, että saman kokoluokan Ford on halvempi kuin BMW ja että tämä näkyy myös jälleenmyyntiarvossa.

Toinen oppimisen paikka voisi olla se miten reippaasti Moskovan alueella toteutetaan suuria aluekokonaisuuksia. Zhukovkskin kaupungissa oli työn alla noin 10 000 asukkaan kokonaisuus, johon rakennuttaja järjestää myös esimerkiksi päiväkodin, kauppakeskuksen sekä katutason liiketiloja lähipalveluille. Tekninen ja ”sosiaalinen” infra on osa kaavoituskorvausta. Pääkaupunkiseudunkin asuntotuotantotavoitteet voisivat toteutua nykyistä paremmin, kun annettaisiin kykenevien toimijoiden toteuttaa laajempia kokonaisuuksia ja lopetettaisiin riskin vastapainoksi ehkä saavutettavan liikevoiton kadehtiminen.

Suosittelen päättäjille tutustumista itänaapuriin!