Perinteistä töölöläistä elokuvateatteri Axaa ollaan herättämässä henkiin. Tilan omistava Siion-seurakunta on laittanut tilan myyntiin vajaan miljoonan euron hintapyynnöllä. Ryhmä elokuvaharrastajia on käynnistänyt hankkeen varojen keräämiseksi ja Axan palauttamiseksi elokuva –ja kulttuurikäyttöön. Rahoitusta pyritään keräämään joukkorahoituksen keinoin ja sosiaalinen media on tärkeässä roolissa yhteisön rakentamisessa.

Uustöölöläisellekin nimi Axa on varsin tuttu, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Vaikka itse elokuvateatteri lopetti toimintansa 1980-luvulla, 2000-luvulla syntyneet lapsetkin tuntevat kiinteistön vieressä oleva puisto Axan puistona. Paikan kollektiivinen muisti on pitkä.

Onnistuipa operaatio tai ei, siihen liittyy monia kiinnostavia piirteitä. Se on hyvä esimerkki monimuotoistumisesta ja kaipuusta erilaisuuteen. Helsingissä on mahdollisuus katsoa monenlaisia elokuvia, mutta onko massiivinen multipleksi kaikkien mielestä ainoa vaihtoehto? Paradoksaalisesti: onko loputon tarjonta riittävän monipuolista?

Operaatio Axa on kiinnostava myös yhteisöllisyyden näkökulmasta. Suurissa kaupungeissakin on uudenlaista yhteisöllisyyttä, halua toimia yhdessä merkittävän tavoitteen hyväksi, kunhan aihe omaa sydäntä lähellä. Kaikkia ei jätetäkään markkinoiden hoidettavaksi, eikä tässä tapauksessa olla myöskään ensimmäisenä vaatimassa julkisen vallan toimenpiteitä.

Sosiaalista mediaa on moitittu siitä, että siellä on helppo peukuttaa, mutta kun pitäisi toimia, viiden tuhannen ihmisen virtuaalimarssi kutistuu kouralliseksi aktivisteja. Ei ehdi, kun on pilates-tunti tai siivouspäivä – tai kiire kommentoida sosiaalisessa mediassa jo uusia asioita. Tässä tapauksessa näyttää siltä, että sosiaalisen median avulla on onnistuttu saamaan joukkorahoitus ainakin alulle ja yhdistetty asiasta kiinnostuneita toisiinsa.

Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa on viime vuosina haikailtu yhteisöllisyyden perään, yksilöimättä kuitenkaan mitä se voisi tarkoittaa. Ehkäpä uudenlainen yhteisöllisyys haastaa sekä markkinaehtoista että julkisesti tuettua toimintaa ja elämäntyylit monimuotoistuvat alueilla, joissa kiinnostavaa tarjontaa ei vielä ole. Yhteen liitytään synnyttämään jotakin uutta ja innostavaa, näin virtuaalisessa ympäristössä syntynyt ajatus muuttuu konkreettisesti toiminnaksi.

En osaa arvata, onnistuuko Axan elokuvateatterihanke ja muuttuuko peukutus rahoitukseksi. Mutta ajatus pienestä elokuvateatterista lähellä on viehättävä. Se on ihan kuin leipomo: joskus on mukava valita Stockmannin loputtomasta valikoimasta, toisinaan valikoimaksi riittävät mainiosti Hesperianpuiston Hopian kahvilan oivalliset karjalanpiirakat.