Luin Ezra Kleinin ja Derek Thompsonin viime vuonna julkaistun erinomaisen teoksen Abundance eli Runsaus. Kirjoittajat, jotka kiinnostavaa kyllä ovat taustaltaan toimittajia, määrittelevät runsauden asioiden tilaksi. Tilaksi, jossa meillä jokaisella on riittävästi kaikkea mitä tarvitsemme elääksemme parempaa elämää kuin aikaisemmin.

Erityisesti he keskittyvät tärkeimpiin tulevaisuuden yhteiskunnan elementteihin, joita ovat asuminen, liikkuminen, energia ja terveys. Näkökulma on puhtaasti yhdysvaltalainen ja esimerkiksi asumisen osalta käsitellään erityisesti Kaliforniaa. Mutta yhtä kaikki, ehkäpä jotakin oppia on meillekin ammennettavissa.

Tässä yhteydessä ei liene tarvetta kerrata kaupunkien asemaa taloudellisen kasvun, innovaatioiden ja tuottavuuskehityksen tyyssijoina. Samalla kirjoittajat muistuttavat, että Yhdysvalloissa rakennetun pinta-alan osuus on vain 2-3 prosenttia koko maan pinta-alasta, Suomessa se on noin 3 prosenttia.

Maata ei siis käytetä sinänsä kaupunkien rakentamiseen, mutta sitä käytetään erityisesti ruoan tuotantoon, varsinkin karjatalouden tarpeisiin. Kirjoittajien mukaan 75 prosenttia maatalousmaasta kuluu lihakarjan kasvattamiseen tai lihakarjan tarvitseman rehun tuotantoon. Kaikki tämä aiheuttaa metsäkatoa, niukkuutta vedestä ja kuivuutta. Mutta kuten tunnettua, aiheeseen on ollut vaikea puuttua poliittisesti oikein missään.

Kalifornian asuntopulan juuret

Kalifornia ja varsinkin Piilaakso kärsinyt vuosia asuntopulasta, asuntojen korkeista hinnoista ja asunnottomuudesta. Ja asunnottomuus todella näkyy San Franciscon katukuvassa, minkä olen itsekin voinut havaita seillä käydessäni. Opettajien, poliisien ja palomiesten on ollut lähes mahdotonta asua Bay arean kaupungeissa ja pendelöintimatkat ovat muodostuneet pitkiksi. Joukkoliikenne ei ollut päättäjien mielenkiinnon kohteena, vaikka kuvernööri Jerry Brown allekirjoitti jo vuonna 1982 lain, jonka perusteella ryhdyttiin suunnittelemaan osavaltion kattavaa nopeaa junaverkostoa. Mitään ei ole tapahtunut, mutta samaan aikaan esimerkiksi Japanissa, Kiinassa ja Ranskassa se saatiin aikaan.

Meillä on onnistuttu huomattavasti paremmin, erityisesti pääkaupunkiseudulla. jossa joukkoliikennettä on kehitetty pitkäjänteisesti ja viety raiteille, viimeisimpinä Vantaa. Tampere on onnistunut ratikan kanssa myös erinomaisesti. Seuraavaksi jännitetäänkin, nouseeko Turku uudelle tasolle ratikkakaupunkien joukkoon.

Klein ja Thompson selvittävät perusteellisesti Kalifornian asuntopulan juurisyitä ja päätyvät vuoteen 1970, jolloin myöhemmin presidentiksikin noussut kuvernööri Ronald Reagan allekirjoitti California Environmental Quality Actin (CEQA), jota pidettiin erittäin edistyksellisenä. Lain mukaan kaikissa julkisissa rakennusprojekteissa piti selvittää ympäristövaikutukset.

Eräs yksityinen developperi halusi rakentaa Mammoth -järven läheisyyteen 6 kerrostaloa, joita paikalliset asunnonomistajat vastustivat. Lopulta osavaltion korkein oikeus totesi, että kysymyksessä on julkinen hanke, koska siihen tarvitaan rakennuslupa, ja tällä tavoin hanke onnistuttiin pysäyttämään. Tämän jälkeen ”ympäristösyillä” on onnistuttu pitämään asuntorakentaminen alhaisella tasolla. Vuonna 2022 Austinin metropolialueelle myönnettiin asumiseen rakennuslupia 18 asunnolle 1000 asukasta kohden, samaan aikaan San Franciscon metropolialueelle vain 2,5 1000 asukasa kohti. Niukkuus siis jatkuu.

Kirjoittajat käsittelevät kiinnostavasti myös rakentamisen tuottavuutta ja toteavat yhdeksi keskeiseksi syyksi heikolle kehitykselle yksityiskohtaisen kaavoituksen, jatkuvasti kasvavat vaatimukset erilaisten selvitysten tekoon ja monenlaiset kuulemisen käytännöt.

Energian runsaus

Asuntojen runsauden ohella tarvittaisiin myös energian runsautta. Auringossa ja maaperässä sitä riittää, mutta Yhdysvalloissa fossiiliset polttoaineet ovat edelleen hallitsevassa asemassa. Energian osaltakin kirjoittajat palaavat 1970-luvun alkuun, jolloin tehtiin aktiivista tutkimus- ja kehitysyötä aurinkopaneeleihin liittyen. Jo vuonna1954 Bell Labsin tutkijat saivat aikaan maailman ensimmäisen aurinkopaneelin ja siitä kehitystyö jatkui.

Vuoden 1973 energiakriisin jälkeen kansallinen huomio kohdistui nopeasti vaihtoehtoisiin energialähteisiin, erityisesti aurinkoenergiaan. Into päättyi viimeistään vuonna 1980 Reaginin tultua presidentiksi. Tuolloin valtion rahoitusta leikattiin merkittävästi: vielä 2000 luvun alussa valtion R&D-rahoitus aurinkoenergiaan oli vähäisempää kuin vuonna 1970. Onneksi kiinalaiset hoitivat homman ja nyt aurinkopaneelit ovat edullisia ja jopa meillä aurinkoenergia kasvaa vahvasti. USA:ssa taas baby jatkaa poraamista, eikä runsautta ole näköpiirissa, ilmastonmuutoksen hidastamisesta puhumattakaan.

Valtiovallan rooli innovaatioissa

Kirjoittajat nostavat esiin myös muutamia hienoja onnistumisia, joissa nimenomaan valtiovalta on ottanut roolia. Ensimmäisen on penisilliinin kehittäminen massatuotteeksi. Brittitutkijat olivat sodan aikana päätyneet umpikujaan, eikä sotaa käyvällä maalla ollut mahdollisuuksia panostaa kehittämiseen. Tutkijat siirtyivät Yhdysvaltoihin, jossa valtiovalta oli valmis panostamaan merkittävästi jatkoyöhön. Parissa vuodessa saatiin ongelmat ratkaistua ja tuotanto riittävällä tasolle. Miljoonia ihmishenkiä on sen jälkeen säästynyt.

Toinen hieno esimerkki on Warp speed -projekti, joka käynnistyi helmikuussa 2020 koronaviruksen lähdettyä leviämään globaalisti. Valtiovalta panosti useampaan lääkekehitysprojektiin, viritti FDA:n hyväksymisproseduurin ennätysmäisen nopeaksi, ratkaisi logistiikan (FedEX, UPS) ja itse rokotukset (yksityiset). Vuoden 2020 lopussa rokotukset käynnistyivät. Operaatio ei ole erityisen tunnettu, eivätkä sitä ole hehkuttaneet demokraatit eivätkä republikaanit. Republikaaneissa on liikaa rokotevastaisia, demokraattien makuun taas yksityisillä toimijoilla oli turhan suuri rooli.

Kiinnostava sivujuonne on unkarilaistaustainen tutkija, Katalin Kariko, joka päästyään Unkarista Yhdysvaltoihin ja Penn Universityyn halusi tutkia mRNA:ta. Parinkymmenen vuoden tuloksettoman rahoitushaun ja lopulta potkujen jälkeen hän päätyi vuonna 2013 BionTechiin johtotehtäviin ja oli kehittämässä ensimmäistä koronarokotusta.

Runsaus politiikan valintoina

Yhtä kaikki, Kleinin ja Thompsonin pääviesti on, että runsaus on mahdollista – ja samalla voidaan ratkaista maailman ympäristöongelmat – ja että niukkuus on omalla tavallaan poliittisin päätöksin valittua. Vaikkakin on todettava, että joskus päätöksillä pitkät hännät kuten Reaganin sinänsä hyvää tarkoittavalla ympäristölailla.

Kirja haastaa myös kiinnostavasti esimerkiksi degrowth -ajattelun ja luo uskoa, että globaaleihin ongelmiin löydettävissä ratkaisuja ja että ratkaisut ovat päättäjien ulottuvilla. Kiitos erinomaisesta kirjavinkistä Tommy Kaj Lindgren.