Maailmanlaajuisesti toimiva konsulttiyhtiö McKinsey julkaisi viime vuoden lopulla mielenkiintoisen analyysin etätyön mahdollisuuksista. He analysoivat 9 maassa yli 2000 tehtävää (task) ja 800 työtä (job). Pyrkimyksenä oli tunnistaa eri alojen maksimaalinen etätyöpotentiaali sekä tehokas etätyön määrä siten, että tuottavuus ei kärsi. McKinseyn mukaan yli puolella työvoimasta ei ole käytännössä mahdollisuutta tehdä etätyötä, toisaalta yhteensä yli 20 prosenttia työvoimasta voisi tehdä 3-5 päivää viikossa tuottavuuden kärsimättä. Mutta katsotaanpa vähän tarkemmin.

Kaikkein korkein teoreettinen etätyöpotentiaali on tehtävissä, jotka liittyvät tietojen päivittämiseen ja oppimiseen, tuottavuuskynnys on 82 prosenttia ja maksimaalinen potentiaali 91 prosenttia (82-91). Luovaa ajattelua vaativissa tehtävissä kuten designissa luvut ovat 43-68. Valmentamisen, opettamisen ja henkilökohtaisen kehittämisen tehtävissä etätyölle ei jää juuri tilaa tuottavuuskynnyksen ollessa 6 prosenttia, toki teoreettinen maksimi on 47 prosenttia. Tietojaan voi siis päivittää etänä, mutta uuden taidon opettaminen toiselle vaatii läsnäoloa. Hoivatyössä on ymmärrettävästi vähän tilaa etätyölle, luvut 8-12.

Toimialakohtaisessa tarkastelussa suurimmat mahdollisuudet etätyöhön ovat McKinseyn mukaan rahoitus- ja vakuutusalalla, jossa tehokkaan etätyön raja on 76 prosenttia ja maksimitaso 86 prosenttia. Nämä yritykset ovat tyypillisesti sijoittuneet kaupunkien keskustoihin, ja työntekijät ovat olleet tärkeitä lähipalveluiden käyttäjiä. Seuraavaksi eniten potentiaalia on managementin, asiantuntijapalveluiden ja tieteellisten palveluiden ryhmissä, joissa kaikissa tuottavuuskynnys on yli 60 prosenttia. Siitä tullaan sitten vähitellen alaspäin: julkishallinto (31-42), taide ja viihde (19-32), terveydenhuolto (20-29), rakentaminen (15-20) ja maanviljelys (7-8).

Kuten raportissakin todetaan, etätyö koskee merkittävissä määrin erityisesti korkeasti koulutettuja henkilöitä ja korkeaa osaamista vaativia työtehtäviä kourallisessa toimialoja sekä maantieteellisiä sijainteja. Joka tapauksessa etätyön kasvulla on vaikutusta liikkumiseen, toimistojen kysyntään, palveluiden sijoittumiseen ja asumiseen. Esimerkiksi toimistojen osalta kiinnostava kysymys on minkälaisia etätyökäytäntöjä yritykset ja julkishallinto ryhtyvät soveltamaan.

Rethink Real Estate -kirjan kirjoittaja Dror Poleg pohdiskeli blogissaan muutama päivä sitten eri yhtiöiden lähestymistapoja ja esitti pohjaksi yhtälön, jonka mukaan ihmisten välisen henkilökohtainen vuorovaikutuksen määrä kerrottuna yleisellä talenttipoolilla on yhtä kuin innovaatiot ja taloudellisen menestys. Yhtälö ei liene aivan tieteellinen, mutta on intuitiivisesti selkeä. Ensimmäisen osatekijän, vuorovaikutuksen, ytimessä on hiljainen tieto. Talenttipooli taas on ollut tärkeä syy vaikkapa Piilaakson kaltaisten keskittymien synnylle.

Polegin mukaan Amazon on määräämässä väkensä takaisin toimistoihin, mikä vahvistaa oppimista, tuottavuutta ja hiljaisen tiedon välittymistä. Samalla toimintapa rajoittaa yrityksen hyödynnettävissä olevaa osaajapoolia, kun käytännössä työntekijöiden täytyy asua kohtuullisen lähellä työpaikkaa. Twitterin strategiana taas on sallia etätyö, mikä tarkoittaa, että teoriassa hyödynnettävä talenttipooli on globaali. Poleg ei ottanut kantaa oikean ratkaisun puolesta, mutta totesi, että kasvokkaistakin vuorovaikutusta tarvitaan, hajautettuja toimintamalleja on onnistuttu rakentamaan, erikoistumisen vaatimukset ainakin teknologia-aloilla kasvavat, jolloin talenttipoolinkin pitäisi kasvaa ja että etätyön välineet parantuvat koko ajan.

Suomi ei ollut McKinseyn analyysissä mukana, mutta aiheeseen liittyvää keskustelua on meilläkin käyty. Avoimia kysymyksiä on paljon, eivätkä yritykset ole tulleet vielä laajassa mitassa esiin linjauksineen. Oletan, että useilla yrityksillä on intressi varmistaa jonkinlainen määrä kasvokkaista vuorovaikutusta liittyen vaikkapa innovointiin tai uusien työntekijöiden perehdyttämiseen ja sitouttamiseen. Isoissa yrityksissä joudutaan myös harkitsemaan, miten organisoidaan se, että tarvittavat ovat ihmiset ovat yhtä aikaa paikalla ja toisaalta että kaikille paikalle oleville on myös tilaa. Tällaisella mallilla menetetään joka tapauksessa osa satunnaisten kohtaamisten  hyödyistä.

Työntekijän näkökulmasta tilanteet ovat myös moninaisia. Joku haluaisi tehdä vain etätöitä, toinen taas haluaa ehdottomasti olla toimistolla. Osalla ei ole kunnollisia edellytyksiä kotona ja varsinkin jos toimisto on lähellä, miksi sitä ei hyödyntäisi? Punavuoressa asuvalle ja keskustassa työskentelevälle rahoitusalan ammattilaiselle työmatka on lyhyt.  Hän saattaa mielellään työskennellä päivät Aleksilla toimistossa, jossa on sähköpöytä ja tilaa kahdelle isolle näytölle, tavata kollegoita ja asiakkaita ja nauttia monipuolisesta lounastarjonnasta. Työmatkoilla voi samalla viedä ja hakea lapset päiväkodista. Miksi siis nököttää yksin kotitoimistolla muutaman minuutin päässä työpaikalta? Jonkun mielestä taas talvi kannattaa viettää portugalilaisessa kalastajakylässä, ja silloin vapaat kädet antava työnantaja on arvossaan.

Jos taas haluaa asua tai muuttaa asumaan luonnonrauhaan väljempiin tiloihin, erinomaisia mahdollisuuksia löytyy kaikkien suurten kaupunkiseutujen alueelta, toki varsinaiselta maaseudultakin. On hyvä muistaa, että Suomessa luontoon pääsee helposti joka paikasta, ratikalla voi ajaa esimerkiksi Keskuspuiston viereen.

Laaja-alainen etätyö ja kaupunkien keskustojen asiantuntijatyöpaikkojen väheneminen johtaisi keskustan kaupallisten palveluiden heikkenemiseen ja vetovoiman vähenemiseen. Tyhjenevien toimitilojen konversiot voivat tarjota apua, mutta kauhukuvana voi olla keskustojen autioituminen, mihin en itse usko. On vaikea kuvitella, että iso joukko ihmisiä luopuisi urbaanista elämäntavasta silloin, kun joogastudiot, ravintolat ja kulttuuripalvelut taas aukeavat.

Oma käsitykseni on, että asiantuntijatyö muodostuu huokoiseksi eli se on jatkuvasti muuntuva kokonaisuus kotona, toimistolla, asiakkaalla, co-workingissä tai kahvilassa tapahtuvaa työskentelyä kulloisenkin työtehtävän vaatimusten ja mieltymysten mukaan. Luultavasti toimistojen pitää olla aikaisempaa houkuttelevampia sekä tiimityötilojen että hiljaisen työn tilojen osalta ja epäilemättä työnantajat joutuvat käyttämään direktio-oikeuttaankin. Digitaalisten työympäristöjen kehittämiseen pitää panostaa joka tapauksessa samalla tavalla kuin fyysisiin toimistoihin. Globaaliin talenttipooliin pääsemme kiinni vain harvoissa tapauksissa kielirajoitteen vuoksi.