Julia Wagner, Bruce Katz ja Thomas Osha ovat julkaisseet mielenkiintoisen innovaatioympäristöjä käsittelevän raportin. Työ on jatkoa Wagnerin ja Katzin vuonna 2014 julkaisemalle The Rise of Innovation Districts -raportille, jossa he kuvasivat muutosta maaseudulla (esim. Stanford) tai esikaupunkialueilla (Tampereen Hermia) sijaitsevista tiedepuistoista ja teknologiakeskuksista kohti urbaaneissa ympäristössä sijaitsevia districtejä, termi viittaa siis kaupunginosaan ja olen sen kääntänyt tässä ympäristöksi. Uusi raportti kantaa nimeä The Evolution of Innovation Districts ja se on heidän perustamansa non-proft-organisaation The Global Instute of Innovation Districtsin ensimmäinen julkaisu.

Olen ollut lähes 30 vuotta kehittämässä erilaisia innovaatioympäristöjä eri rooleissa ja tutkinutkin aihepiiriä kohtuullisen laajasti. Joten pohdin, että löytyykö aihepiiristä todella jotain uutta sanottavaa. Tarkastellessani Wagner ja kumppaneiden listausta innovaatioympäristön keskeisiä toimijoista epäilys vain vahvistuu. Heidän mukaansa näitä ovat:

*ankkuri-instituutiot kuten tutkimusyliopistot ja lääketieteelliset keskukset

*paikallis-, alue- ja valtoinhallinto

*paikallisyhteisöt, non-profit-toimijat

*ankkuri- ja kasvuyritykset

*start-upit, scale-upit ja spin-offit

*kiinteistökehittäjät ja maanomistajat

*venture capilastit ja muut investorit

*erilaiset välittäjäorganisaatiot

Kaikissa ympäristöissä ei ole kaikkia toimijoita, mutta ehkä kiinnostavinta listauksessa ja koko raportissa laajemminkin on paikallisyhteisöjen ja osallisuuden vahva esille tuominen. Se on selvästi uutta. Tarkastelun näkökulma on selkeästi yhdysvaltalainen, mutta yli sata ympäristöä eri puolilta maailmaa on tunnistettu, Suomesta ja Helsingistä Fiksu Kalasatama.

Wagner ja kumppanit lähestyvät innovaatioympäristöjä kolmen assetin tai varannon ja näiden varantojen strategisen kehittämisen näkökulmasta. Varannot ovat fyysisiä (yksityiset ja julkiset tilat, rakennukset, infrastruktuuri, saavuttavuus ja vaikka jalankulkuympäristö), taloudellisia (yritykset, instituutiot) sekä verkostomaisia eli toimijoiden välisiä suhteita ja niiden laatua. Eri varantojen kehittämisestä annetaan kohtuullisen konkreettisia ohjeitakin esimerkiksi siitä, miten erilaisia tiloja voidaan suunnitella vaikkapa verkostoitumista vahvistamaan.

Kirjoittajat esittävät, että uudet innovaatioympäristöt rakentuvat urbaaneille alueille, joissa itse paikan laatu on korkeatasoinen, huokoinen ja avoin, ja joka houkuttelee kävelemään sekä viipyilemään. Mennyttä  aikaa ovat valtavat parkkipaikat ja sijainti moottoritien kupeessa, pikemminkin pitäisi hyödyntää transit-oriented-developmentia suunnittelussa.

Viipyily ja ideoiden sekä hiljaisen tiedon vaihto edellyttävät sopivia sosiaalisia tiloja ja palveluita kuten ravintoloita, kahviloita sekä erilaisia avoimia julkisia tiloja (joko yksityisesti tai julkisesti omistettuja). Kaiken lähtökohtana on läheisyys, saavutettavuus ja elävyys. Elävyys taas edellyttää asumista ja ”innovaatiokaupunginosan” pitääkin sisältää erilaisia asumisen vaihtoehtoja diversiteetin turvaamiseksi. Asumista sisältävistä ympäristöistä esimerkinomaisesti mainitaan Amsterdamin Zuidas, The Milan Innovation District (MIND) ja Melbourne Innovation District (MDI).

Kirjoittajat puhuvat myös ympäristön johtamisesta ja rahoituksesta, mutta erityisen kiinnostavaa on vahva painotus yhteisön mukaan ottamiseen. Tämä voi toteutua tarjoamalla työpaikkoja, järjestämällä työvoimakoulutusta, edistämällä yhteiskunnallista yrittäjyyttä, tukemalla vähemmistöjen perustamia yrityksiä tai esimerkiksi tuomalla kouluja ympäristöön.

Miten meillä? Itse olen parhaillaan mukana Keilaniemen, Maria 01:n ja Vallilan ns. Telia-Korttelin kehittämisessä, joitakin muita alueita seuraan etäämmältä. Otaniemi-Keilaniemi elää parhaillaan erittäin voimakasta kehitysvaihetta. Maailman luokan tukimusta, vakiintuneita ankkureita ja star-uppeja riittää, metro ja Raide-Jokeri parantavat oleellisesti saavutettavuutta, Keilaniemenrantaan tehdään promenadi, uusia palveluita syntyy ja myös asumista ryhdytään rakentamaan. Kaupungilla on vahva tahtotila ja hienona nyanssina on mainittava kahden lukion siirtäminen Otaniemeen. Ensimmäisen opiskelijahaun määriä kadehtisi mikä tahansa lukio.

Maria 01:ssä vaikuttaa nopeasti kasvanut ja dynaaminen, yli 100 yrityksen yhteisö, jolle ollaan lähivuosina toteuttamassa 50 000 neliötä uutta tilaa ja monipuolisia palveluita. Marian hienous on siinä, että koko jatkokehittämisen lähtökohtana on muodostaa siitä avointa, urbaania ympäristöä, joka ei ole suljettu toimistoreservaatti, vaan läpihengittävää kaupunkia. Vielä kun Ruoholahden metrolle (jonka laiturit ulottuvat pitkälle Marian suuntaan) saataisiin oma sisäänkäynti, Aallon väenkin olisi helpompi kulkea. Joku voisi huomauttaa, että ympäristössä ei ole vahvaa tutkimuslaitosta. Tämä on totta. Aivan vastaavasti kuin ei Euroopan suurimmassa start-up -keskittymässä Station F:ssäkään. Syy menestykseen siitä huolimatta lienee siinä, että internet-talouden yritykset eivät ole niin riippuvaisia tutkimustiedosta kuin ”perinteiset” teknologiayritykset. Oleellisempaa ovat liiketoimintamallit ja kumuloituva käyttäjädata, jota ei taas yliopistoilla ole.

Vallilan nykyinen toimistokeskittymä on myös kiinnostava paikka potentiaalinen distirct. Telian siirtyminen Triplaan avaa uusia kehitysmahdollisuuksia. Naapurissa Bruce Oreck vie eteenpäin vanhaa Konepajaa, joka näyttäisi toimivan hyvin urbaanina kesantona. Teollisuuskadun toinen puoli ja varsinkin Elimäenkatu kaipaisivat elävöittämistä, mitä saadaan aikaan vain tuomalla alueelle asukkaita, jotka mahdollistaisivat palveluiden toimisen myös illalla. Alueen tehokkuutta kannattaa nostaa myös, samoin kun avata kävelyreittejä vanhalle Konepajalla. Ehkä innovaatiosisältö löytyisi enemmän symbolisen tietämysperustan suunnasta: markkinointi, design, arkkitehtuuri, luovan työn asiantuntijapalvelut ja näiden kytkeytyminen vanhaan Konepajaan.

Vanhassa kotikaupungissani Tampereella uutta, kiinnostavaa potentiaalia on syntymässä Aseman seudulle sekä Kannen ja Areenan yhteyteen. Vieressä on yliopisto, ympärillä kaikki kaupungin nykyiset ja tulevat palvelut, ratikan ja junayhteyksien myötä hyvä saavutettavuus sekä riittävän asumisen myötä elämää ja käyttäjiä. Nokkela kaupunki seuraa sisältökonseptin kehittymistä.