Suomen Akatemian rahoittamat strategisen tutkimuksen kaupungistumisteeman hankkeet URMI ja BEMINE ovat yhdessä Demos Helsingin laatineet skenaarioita suomalaisten kaupunkiympäristöjen tulevaisuudesta. Kaupungistumisen käännekohdat -raportin työstämisessä on ollut mukana joukko valtakunnan tunnustettuja kaupunkitutkijoita, ja lopullisen raportin kirjoittamisesta on vastannut Demoksen osaava tiimi. Itse teksti on sujuvasti kirjoitettua ja skenaariot uskottavia sekä ymmärrettäviä, ehkä jopa hieman yllätyksettömiä.

Skenaariot on rakennettu siten, että ensin on tunnistettu ja kuvattu kuusi muutosvoimaa – muuttuva työelämä, maahanmuutto, aluerakenne, kiinteistömarkkinat, asumisen preferenssit ja kaupunkiattraktiot – jonka jälkeen muutosvoimat on tulkittu neljässä vaihtoehtoisessa kehityskulussa. Näin rakennetut skenaariot ovat perusura 2039, muuttovoiton tahdittama maa, pirstaloituneen työn metropolialue sekä tunnin teknologia-Suomi. Perusurassa kehitys etenee paljolti nykykehityksen mukaisesti, muuttovoitossa maahanmuuton arvioidaan kasvavan suurimmillaan  100 000 ihmiseen vuositasolla, pirstaloituneen työn metropolialueessa työn muutos on merkittävää ja väki pakkautuu pääkaupunkiseudulle,  tunnin teknologia-Suomessa tunnin junayhteyksillä yhdistetty Tampere-Turku-Helsinki -kolmio muodostaa yhtenäisen työssäkäynti- ja kasvualueen.

Nokkelan kaupungin kolme lisäskenaariota

En mene tämän syvemmälle itse skenaarioihin, sen sijaan nostan esiin muutaman mahdollisen kehityskulun, joita ei ole käsitelty. Ymmärrän hyvin, että kaikkea mahdollista ei voida näin tiiviissä esityksessä käsitellä. Nämä kehityskulut ovat tuotannollisen toiminnan paluu, rikollisuuden merkittävä kasvu ja kaupan muutos.

Campbridgen yliopiston tutkija Finbarr Livesey väittää reilu vuosi sitten julkaistussa kirjassaan From Global to Local: The Making of Things and end of Globalisation, että maailmankaupan kasvu hidastuu ja että valmistuksen offshoringin sijaan siirrytään reshoringiin. Reshoringilla hän tarkoittaa sitä, valmistus palaa edullisten työvoimakustannusten maista takaisin alueelliselle tai paikalliselle tasolle, lähelle asiakkaita. Alueilla hän viittaa talousalueisiin kuten Nafta tai EU.

Hänen mukaansa valmistus palaa takaisin kolmesta syystä: automaatio ja robotisaatio tekevät työvoimakustannuksista vähemmän merkityksellisiä, 3D-tulostus ja muut teknologiat vähentävät tarvittavien yksittäisten osien määrää (yhä monimutkaisempia osia voidaan valmistaa ilman liittämisiä) ja vaihteleva öljyn hinta tekee kuljetuskustannuksista vaikeasti ennakoitavia. Pidemmällä aikajänteellä myös vahvistuva kiertotalous suosii toimintojen läheisyyttä.

Livesey antaa useita esimerkkejä reshoringista Yhdysvalloista ja Britanniasta. Suomikin on päässyt mukaan Jopon myötä, kun Helkama siirsi sen valmistuksen takaisin Suomeen. Useissa hänen kuvaamissaan tapauksissa on tarvittu kehittyneen tuotantoteknologian ohella teollista työvoimaa, mutta ongelmaksi on osoittautunut teollisen kulttuurin rapistuminen. Suomen kannalta näkökulma on kiinnostava. Erityisen kiinnostava se voisi olla keskisuurten teollisuuspaikkakuntien – Valkeakoski, Jämsä, Raahe, Kouvolan seutu – joille esitetyt skenaariot juuri kasvua lupaavat.

Kaikissa skenaarioissa maahanmuuton oletetaan olevan pääosin nykyistä suurempaa, mutta yhdessä erityisen merkittävää. Viime viikkojen tapahtumat Oulussa ovat nostaneet esiin järkyttävällä tavalla esiin maahanmuuttoon liittyvän rikollisuuden. Jos ajatellaan maahanmuuton nousevan jopa 100 000 henkilöön vuodessa, sillä voi olla merkittävä vaikutus rikollisuuteen. Enkä viittaa tässä erityisesti seksuaalirikoksiin, vaan pikemminkin järjestäytyneen rikollisuuden kasvuun, josta olemme tähän asti pääosin säästyneet. Kuten Geoffrey Westin tutkimuksista tiedämme, rikollisuus kasvaa kaupungeissa superlineaarisesti muutenkin eli väkiluvun kasvaessa 100 prosenttia, rikollisuus kasvaa 115 prosenttia. Kun tähän lisätään kasvavan maahanmuuton tuomat lisähaasteet, asia ansaitsee pohdintaa.

Kaupungit ovat alun perin syntyneet markkinapaikoiksi ja edelleenkin kauppa on elimellinen osa kaupunkeja ja kaupunkikehitystä. Pitkään on puhuttu kivijalkakaupan kuolemasta ja peltomarketeista, viime aikoina keskusteluun on noussut kauppakeskusten tulevaisuus ja on viitattu amerikkalaisten yhdyskuntarakenteen ulkopuolella sijaitsevien kauppakeskusten kuolemasta. Verkkokauppa kasvaa jatkuvasti, ruoankin verkkokauppa kehittyy vähitellen ja kotiin kuljetuksetkin paranevat koko ajan. Toisaalta paikallisen käsityöpajan kyky saavuttaa brändinäkyvyyttä Amazonissa tai Alibabassa on heikkoa. Mitä on tarkoittaa kaupunki ilman kauppaa tai miten ja kauppa ja kaupungit kehittyvät yhdessä? Tämä on aihe, jota olisi ollut paikallaan käsitellä skenaarioraportissa. Palaan osalta aiheeseen seuraavissa blogeissani.

Yhtä kaikki, suosittelen hyvin kirjoitettua ja kiinnostavaa raporttia kaikille kaupunkikehityksen kanssa tavalla tai toisella puuhaaville.