Richard Florida lanseerasi viime vuosikymmenen alkupuolella luovan luokan käsitteen ja korosti erilaisten kulttuurillisten toimintojen sekä aktiteettien merkitystä luovan luokan houkuttelussa. Floridaa seurasi kirjava joukko erilaisia creative city -projekteja eri puolilla maailmaa, ja meilläkin keskusteltiin paljon luovasta taloudesta. Viimeistään finanssikriisi ja pitkittynyt matalasuhdanne palauttivat kotimaisen keskustelun takaisin vientiteollisuuden kilpailukykyyn. Floridakin on viimeaikaisessa tuotannossaan ilmentänyt jonkinlaista katumusta.

Uutta vauhtia keskusteluun antoi monivuotinen vääntö Guggenheim-museosta, josta toivottiin uutta vetovoimaa pääkaupungin kulttuuritarjontaan ja matkailuun. Yksityisrahoitteinen hanke ei lopulta ollutkaan niin yksityisrahoitteinen. Ikävää oli, että hankkeen lobbauksessa Helsingin kuvataide-skenekin leimattiin heikohkoksi, vaikka erinomaisia – usein kansainvälisiä – näyttelyitä on jatkuvasti esimerkiksi Ateneumissa ja Didrichsenillä.

Kesken Guggenheim-kohun Amos Anderssonin Säätiö teki hienon ehdotuksen uudesta Amos Rex -museosta Lasipalatsin yhteyteen, toiveenaan vain pieni kaavamuutos, rahaa säätiössä oli riittävästi. Tarvittavat toimenpiteet tehtiin reippaasti ja uusi museo on avattu, avausnäyttelyssä ovat hurmanneet vaikuttavat installaatiot. Harvoin on Suomessa joutunut jonottamaan kuukausia aikaisemmin avattuun näyttelyyn sunnuntai-iltapäivän vesisateessa, mutta nyt sekin on koettu. Keväällä Amox Rexissä avautuva René Magritte -näyttely tuskin jää myöskään häpeään kiinnostavuudeltaan, kansainvälisyydellään tai houkuttelevuudellaan. Paikalliset asukkaat ja matkailijat ovat nimittäin ottaneet museon omakseen.

Samanlaista menestystä voi mielihyvin ennustaa uudelle keskustakirjastolle Oodille. Erinomainen sijainti, loistava arkkitehtuuri, monipuoliset palvelut ja toiminnot sekä aukioloajat, joihin julkispuolella ei ole ennen pystytty kuin ensiapupäivystyksessä. Talossa käyneet ovat ylistäneet sen vaikuttavuutta.

Amos Rex ja Oodi ovat molemmat hyviä esimerkkejä, että oleellista ei ole rahoituksen yksityisyys tai julkisuus. Molemmilla voidaan päästä erinomaisiin tuloksiin, kunhan vain kunnianhimoa, rohkeutta ja osaamista riittää. Niin arkkitehtuurin kuin muunkin sisällön suhteen.

Eikä tässä vielä kaikki, pitkään kaivattu Tanssin talo avaa ovensa Kaapelitehtaalla vuonna 2021. Helsingin kaupungin ja valtion rahoituksen ohella ratkaisevaa oli Jane ja Aatos Erkon Säätiön 15 miljoonan euron lahjoitus hankkeelle. Kulttuurimesenaatteja todella kaivataan, toivottavasti public-private -yhteistyö johtaa hyvään lopputulokseen.

Tämän vuosikymmenen alkupuolella toteutettiin laaja eurooppalainen Floridan teoriaa testaava empiirinen tutkimus. Eurooppalaisista suurkaupungeista vain Amsterdam sai merkittävää muuttovoittoa pelkästään kulttuuristen vetovoimatekijöiden ja hyvän pössiksen ansiosta. Muualla työ ja sosiaaliset verkostot olivat paljon tärkeämpiä syitä muutolle. Helsingin tapauksessa uudet attraktiot auttavat epäilemättä kasvattamaan matkailuliiketoimintaa ja toisaalta selittävät osaltaan nuorehkon urbaanin väen jäämistä. Helsinkiin asuntojen korkeahkoista hinnoista huolimatta.

Pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin on herätty taas pohtimaan kulttuurirakentamisen avauksia. Turku selvittää parhaillaan mahdollisuuksia toteuttaa kaivattu uusi musiikkitalo ja Tampereen järjesti arkkitehtuurikilpailun Tampereen Taidemuseon tontille, siellä tosin kilpailun jälkeen on ollut hiljaisempaa.