Kenellä on oikeus kehittää kaupunkia?

Yleisradion MOT-ohjelma käsitteli maanantaina 18.9. Tampereen kaupungin suuria rakennushankkeita tai niiden suunnitelmia ja pyrki luomaan mielikuvan epäilyttävästä toiminnasta kaupungin ja rakennusliikkeiden välillä. Vaikka tunnekin jollakin tasolla tamperelaisia hankkeita, tarkoitukseni ei ole puuttua nyt niihin tai MOT:n yleiseen journalistiseen kunnianhimoon, tai sen puutteeseen, vaan pikemminkin tarkastella yleisemmin joitakin ohjelmassa esille tulleita teemoja. Todettakoon vielä, että työnantajani ei ollut ohjelmassa esillä ja itsekin vain vilahdin etäältä kuvatussa kohdassa, jossa olin pitämässä seminaariesitelmää.

Yksi ohjelmassa voimakkaasti esille tuotu huolenaihe oli se, että rakennusliikkeet ideoivat hankkeita, esittelevät niitä kaupungeille ja vieläpä kaiken lisäksi saavat toisinaan jopa toteuttaa niitä. Täysin selväksi ei tullut mikä tässä on erityisen ongelmallista – ellei ongelmaksi lasketa sitä, että rakennusliikkeellä on ideoita – koska jokainen yleiskaavaan tai asemakaavaan tehtävä muutos edellyttää demokraattisesti valitun luottamushenkilöelimen päätöstä ja lainmukaista valmistelua. Yleensä tonttimaatakin myydään markkinahintaan.

Ohjelmassa esitetty näkemys oli se, että kaupungin pitäisi tehdä kaava ja sitten myydä tontit huutokaupalla. Näin toki kunnat jatkuvasti tekevätkin. Jos ideointi olisi vain viranhaltijoiden tehtävä, jäisi moni uusi ja yllättävä hanke toteutumatta. Ohjelmassa esillä ollut Tampereen kansi ja areena on tästä hyvä esimerkki: miksei yksikään kaavoittaja ollut sellaista koskaan esittänyt? Tässä tapauksessa idean esittänyt NCC sai kehittää hanketta, mutta kun se luopui siitä, minkä jälkeen kaupunki järjesti julkisen hankinnan. Jos idean esittäjä ei saisi koskaan yrittää toteuttaa esittämiään ideoita, niin miksi kukaan niitä esittäisi?  Käytännön kokemuksesta tiedän, että vain harvat ideat toteutetaan ja niiden kehittäminen paljon työtä sekä tiivistä vuorovaikutusta kaupunkien kanssa.

Ohjelmassa puhuttiin paljon myös asukkaiden osallistamisesta. Tältä osin maankäyttö- ja rakennuslaki määrää selkeästi, miten on toimittava. Tällä kertaa paheksuttiin sitä, että asukkailta ei ollut kysytty mielipidettä esimerkiksi ennen julkista arkkitehtikilpailua, jolla vasta pyriittiin saamaan ideoita kaavoitustyön pohjaksi. Minulle ei täysin selvinnyt, mitä olisi pitänyt kysyä ennen kuin on mitään näytettävää tai ehdotettavaa.

Kuunnellessani osallisuuspuhetta mieleeni nousi juuri lukemani ja äskettäin suomeksi käännetty Jan-Werner Müllerin hieno teos Mitä on populismi. Müllerin mukaan populismille tyypillistä on, että se kritisoi vallanpitäjiä, se väittää, että on olemassa jokin erityinen kansan tahto ja että juuri populisti osaa tulkita sitä. Asukkaista puhutaan toisinaan hieman vastaavalla tavalla, että ikään kuin heillä olisi hallussaan jokin kollektiivinen ja yksiselitteinen viisaus tai tahto, vaikka todellisuudessa mielipiteitä on aina moneksi ja aktiiviset puhehenkilöt ajavat omaa kantaansa. Myös asukkaiden motiivit ovat erilaisia: joku asukas pohtii kaupungin kehittämistä laajasti, toinen ajaa jyrkästi omaa etuaan ja vastustaa kategorisesti kaikkea rakentamista lähiympäristössään. Ohjelmassa käsiteltyä Eteläpuiston hanketta edusti asukkaiden puolelta kokonaista yksi henkilö, joka oli yllättäen vastustaja.

Mitä tulee yleisemmin asukkaisiin ja kansalaisiin on jotenkin outo ajatus, että heillä ei olisi mahdollisuutta kertoa mielipiteitään tai osallistua keskusteluun. Heillä on siihen mahdollisuus ja vieläpä aivan koska hyvänsä. Jokainen meistä voi kirjoittaa lehteen, verkkosivuille, osallistua erilaisiin asukasiltoihin, jättää ehdotuksen kunnan sivuille, ottaa yhteyttä valtuutettuihin ja vaikka antaa vinkin medialle. Ei osallistumista ole tarvetta rajata erityisesti johonkin muodolliseen prosessiin. Mutta vaikka näin onkin, taustalla on ajatus, että kansalaiset eivät ole kykeneviä, vaan että he tarvitsevat ohjattua toimintaa tai jonkinlaisen äänitorven kuten populismissa.

Monimutkaistuvassa ja monimuotoistuvassa maailmassa tarvitaan erilaisten toimijoiden näkemyksiä ja ideoita, eikä millään osapuolella ole monopolia hyviin ideoihin. Liiketoiminnan näkökulmasta ongelma on se, että ideoita on vaikea suojata. Siksi on oikein, että mikäli idea todetaan päätöksenteossa hyväksi, sitä saa myös edes joltakin osin toteuttaa. Monet ideat ovat kuitenkin niin vaativia, että yksi osapuoli ei saa niitä yksin aikaiseksi, vaan tarvitaan vaikkapa julkisen ja yksityisen toimijan kumppanuutta. Julkisen puolen tullessa mukaan tarvitaan taas julkista hankintaa, ja esimerkiksi Tampereella on toimittu tässä aivan oikein. Lopulta kaavoista taas päättävät vaaleilla valitut luottamushenkilöt ja heidän tehtävänsä on tarkastella yhden kaupunginosan tilanteen ohella kokonaisuutta ja ottaa huomioon myös tulevat osalliset. Ja vaikka valtion viranomainen, ohjelmassakin mainittu ELY-keskus, valittaisikin kaavasta, meillä senkin asian ratkaisee tuomioistuin. Valitus itsessään ei ole todiste lainvastaisuudesta.

7 kommenttia artikkeliin ”Kenellä on oikeus kehittää kaupunkia?

  1. Suorastaan loistava kirjoitus. Yleisradion ja muutaman muunkin valtamediaksi luokiteltavan mediatalon itsensä harjoittama populismi ja marginaalisten sekä suurennuslasilla etsittyjen ongelmakohtien paisuttelu on saanut jo surkuhupaisia piirteitä. Mitenkähän suunta muuttuu (vai muuttuuko?) kun uusi lehtimies, siis eikun henkilö, astuu johtamaan yhteisen mediatalomme journalistiikkaa.

  2. Hyvä kirjoitus! Olen kyllä joskus sinua Juha kritisoinut yltiöpäisestä kehittämisinnostuksestasi, mutta nyt yhdyn täysin ihmettelemään MOT-ohjelman syyllistävää asennetta. Jos se olisi kohdistunut suunnitelmiin niiden mittakaavattomuuden tai muun ympäristöön sopimattomuuden vuoksi – sellaista on ollut näkyvissä Tampereellakin – olisin ymmärtänyt. Erityisesti tuo vuorovaikutus ilman suunnitelmaa – sehän on mahdottomuus. Se että tällä hetkellä vallitsee kohtuuton torni-innostus ja intohimoinen tiivistämisen halu – ei eheyttämisen halu – vaan nimenomaan uuden mittakaavan ymppääminen vanhan rakenteen harmoniaa järkyttämään, siihen olisi kyllä syytä puuttua.

  3. Todella mielenkiintoisia asioita tavallisen kuntalaisen kantiltakin katsottuna ja VANTAALLA ASUVANA.Kuntahan olemme me, veronmaksajat, kuntalaiset, eikö?

  4. Kuntalain mukaan kunnan jäsen on a) kunnan asukas, b) yhteisö tai säätiö, jonka kotipaikka on kunnassa tai c) se, joka omistaa tai hallitsee kiinteää omaisuutta kunnassa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s