Helsinkiläinen pyytää ja saa hyvää kahvia

Stewart Lee Allen kuvaa mainiossa kahvin historiaa käsittelevässä kirjassaan Paholaisen juoma kahvin matkaa historiallisesta Etiopiasta Arabian kautta Eurooppaan. Manner-Eurooppaan kahvi tuli turkkilaisten jätettyä papusäkit Wienin porteille piirityksen epäonnistuttua vuonna 1683. Muutamat satamakaupungit olivat kuitenkin jo edellä ja Lontoossa avattiin ensimmäinen kahvila jo 1652. Ajan poliittista debattia käytiin kahviloissa ja legendaarinen Turk’s Head Coffeehouse järjesti tiloihinsa nykyaikaisen demokratian peruskiven, äänestysuurnan, jonka avulla asiakkaat saattoivat ottaa kantaa arkaluontoisiin poliittisiin kysymyksiin nimettömänä.

Kahvi syrjäytti ennen pitkää oluen aamiaispöydässä ja tauoilla, minkä seurauksena Eurooppa raitistui ja lopulta jätti teekansat jälkeensä talouskilpailussa. Kahvi rantautui nopeasti Pohjolaankin, mutta todellinen kahvilakulttuuri on meillä vasta nyt puhkeamassa kukkaan, lähinnä vielä tässä vaiheessa Helsingissä. Vanhan kahvilamallin sijaan, jossa viinerin kanssa nautittiin pari tuntia keittimessä seisonutta Costa Ricaa, nyt on monenlaisia vaihtoehtoja tarjolla. Myös pienpaahtimoita on ilmaantunut kaupunkikuvaan.

Varma merkki siitä, että suomalaisten kulutustottumusten on arveltu olevan muutoksessa, on kansainvälisten ketjujen maihinnousu. Starbucks avasi pari vuotta sitten kahvilan Akateemisen kirjakaupan yhteyteen ja teinejä on riittänyt jonoksi asti. Seuraavaksi Starbucks avaa Kamppiin ja pian ketjun ikonisella logolla varustettuja kahveja saa ruokakauppareissulla K-kaupoista.

Itse tosin olen pitänyt enemmän Akateemisen toisen kerroksen kahvilasta, jossa on tyylikäs pöytiin tarjoilu ja väki lukemassa kirjoja. Ruotsalainen Espresso House avaa kahvilan Kamppiin ja on oletettavasti he havittelevat muitakin liikepaikkoja, jos ketjun toimipaikkojen tiheydestä Tukholmassa voi jotain päätellä.

Perinteikkäiden Ekbergin ja Fazerin Kluuvikadun kahviloiden rinnalle Helsinkiin on syntynyt myös erilaisia tunnettuja rantakahviloita, joista yksi parhaista on Merimelojien ylläpitämä Regatta Taivallahdessa. Talvella istutaan nuotioiden äärellä, kesällä nautitaan muuten vaan meritunnelmasta. Antimodernin Regatan vastakohtia ovat modernit Ursula sekä nopeasti kärkipaikoille kiilannut Mattolaituri. Pystyypä Helsingissä nykyään menestyksellä keskittymään jopa raakakakkuihin.

Tunnelmaltaan erinomainen on Aleksanterinkadun Torrefazione, josta aina löytyy henkilökunnan käsiohjauksella paikka. Omaa pöytää ei tahdo saada jos on yksin ja on käynyt niinkin, että on tullut aloitettua keskustelu tuntemattoman kanssa.

Kahvila-scene monipuolistuu: kilpailussa pärjäävät aidot, omaleimaiset ja laadukkaat paikalliset kahvilat, ja toisaalta myös kansainväliset megabrändit. Kaupunkilaiset osaavat vaatia; laatua, brändejä, vetovoimaista atmosfääriä, kuka mitäkin. Helsinkiin näyttävät uskovat myös kansainväliset toimijat – taantumasta huolimatta. Rikas ja monipuolinen kahvilakulttuuri on keskeinen signaali vireästä kaupunkielämästä. Sen sijaan että mennään kotiin keittämään kahveet, ne juodaankin kaupungilla. Meillä perheen teinit nappaavat sen mukaan Starbuckista, keski-ikäiset istuvat kerrosta ylempänä selaamassa samalla tuoreita kirjaostoksia. Regattaa rakastavat kuitenkin kaikki, jopa perheen koira, jolla nenä värisee toiveikkaasti joka kerta, kun lenkki kulkee kahvilan huumaavan korvapuustin tuoksun ohi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s