YIT, Lahden kaupunki, oslolainen Infill, Stockholmshem, Granlund, Citycon sekä muutamat muut toimijat ovat käynnistäneet Demos Helsingin koordinoimana yhdessä Smart Retro –nimisen hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää toimintamalleja uudistettavien alueiden palveluiden kehittämiseen. Suomessakin on suuri määrä lähiöitä, mutta myös keskustamaisia alueita, jotka ovat korjauksen ja uudistamisen tarpeessa. Korjaus- ja täydennysrakentamista tarvitaan, mutta ongelma on tyypillisesti erilaiset lähipalvelut, jotka ovat hävinneet ja joita ilman houkuttelevuutta on vaikea parantaa. Palvelukehittämiseen lisähaasteita tuovat kuntien tiukka taloustilanne ja paineet palveluverkkojen karsimiseen sekä kaupan muutos. Smart Retrossa etsitään uusia yhteistoiminnallisia kehittämismalleja tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Ainakin yhdessä paikassa tämä asian on onnistuttu ratkaisemaan tyylikkäästi, nimittäin Tukholman Hökarängenissa. Hökarängeniä, joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin päässä keskustasta, ryhdyttiin rakentamaan heti sodan jälkeen. Metrolinja avattiin 1950 ja parhaimmillaan asukkaita oli 16 000, nyt 8 500. Rakennuskanta on pääasiassa 3-4 kerroksisia lamelleja sekä korkeampia pistetaloja. Mittakaava on inhimillinen ja vihreyttä on joka puolella. Kansalaisten yleisille alueille istuttamia yrttejä saa poimia vapaasti kotimatkalla metroasemalta, eikä kaupunki ole asettanut uhkasakkoa yrttiviljelmien poistamiseksi!

Alueen pääkatu on kävelykatu, jonka kolmikerroksisten talojen katutasot ovat täynnä kivijalkakauppoja: vaatekauppa, kulta- ja koruliike, kahviloita, ravintoloita, pesula, rautakauppa, ruokakauppa ja alueen kuuluisuus leipomo, joka toimittaa leivät myös paikallisiin ravintoloihin. Ainakin pohjoismaiden ensimmäiseen perulaisravintolaan, Cevicheriaan, joka nauttii jopa keskikaupunkilaisten suosiota. Parasta siikaa ikinä. Myös korjaus ja kierrätys on arvossaan: Remake valmistaa uusia vaatteita ja tavaroita kierrätysmateriaalista ja fillarit korjaa luonnollisesti Cykel Verkstad.

Meillä jaaritellaan loputtomasti kivijalkakaupoista ja kaikkien mielestä ne ovat sympaattisia, mutta todellisuudessa automarketit dominoivat markkinoita. Miten tuollainen lähipalvelujen kirjo on mahdollista lähiössä, jonka väestömäärä on tippunut puoleen ja jossa liiketilat olivat joitakin vuosia sitten lähes tyhjillään? Osasyyllinen on Tukholman kaupungin asuntoyhtiö Stockholmshem, joka omistaa alueella merkittävän määrän vuokara-asuntoja. Massiivisen saneerausohjelman sijaan – rakennuksia on ylläpidetty koko ajan – he ryhtyivät työskentelemään kansalaisten kanssa ja selvittämään minkälaisia palveluita tarvitaan. Tämän ohella he itse etsivät mielestään alueelle sopivia yrityksiä ja markkinoivat paikkaa aktiivisesti. Liiketilojen vuokria myös nostettiin (!), jotta paikalle saatiin hyviä yrityksiä. Asuntogryndaus aivan alueen keskustaan toi tietysti osaltaan uusia palveluiden käyttäjiä.

Yhden tutustumiskäynnin perusteella ei voi antaa aivan lopullista tuomiota onnistumisen syistä, mutta kaksi asiaa näyttäisivät nousevan ylitse muiden. Ensinnäkin palvelut ovat laadukkaita ja erottuvia, mikä houkuttelee niiden käyttöön, myös kauempaa. Lisäksi paikallinen väestö on selvästi ymmärtänyt, että palvelut säilyvät vain jos niitä käytetään. Stockholmshem onnistui aktiivisuudellaan rakentamaan pelikentän, sen jälkeen markkinat hoitivat oman osuutensa. Suosittelen käyntiä suomalaisille kaupunkikehittäjille, Tukholmassa on muutakin kuin Hammarby Sjöstad.