Kunnon bloggarin tavoin päätin aloittaa Kaupunkeja, joissa kävin –sarjan.  Ajatuksena ei ole tarjota ensisijaisesti matkailuvinkkejä, vaan pikemmin katsoa eri kaupunkeja kaupunkitutkijan silmin ja tunnistaa niiden omaleimaisia piirteitä. Sarjan aloittaa Praha.

1,2 miljoonan asukkaan Praha on väestömäärältään suurin piirtein Helsingin metropolialueen kokoinen. Kaupunki on kuitenkin satoja vuosia vanhempi ja se tietysti näkyy erityisesti vanhassa kaupungissa, joka onkin Unescon suojelukohde. Hienoja, eri aikakausien rakennuksia on säilynyt paljon ja niiden kunto on pääasiassa hyvä. Usein käytetty kerroksellisuuden käsite tulee Prahassa kirkkaasti ymmärretyksi, kun siihen sisällyttää myös keskustan ulkopuolisten kukkuloiden lähiöt.

Laajat alueet keskustassa ovat puhtaasti kävelyalueita, eikä yksityisautoja tunnu kukaan kaipaavan kauppojensa eteen. Katutason tilat täyttyvät kahviloista, ravintoloista, museoista, gallerioista ja pienehköistä musiikkiklubeista. Maleho Glenan kellaritilaan mahtuu vain kolmisenkymmentä kuulijaa, mutta se haitannut, kun paikallinen kvartetti näytti osaamistaan. Perinteet ja kulttuurikaupungin vetovoima takaavat, että talenttia riittää jazzista oopperan kautta katujen performansseihin.

Ravintoloista voi valita lähtien tsekkiläisestä perinteestä aina Intia-Tsekki -crosskitcheniin. Ravintoloista miljööltään yksi upeimmista on epäilemättä 1900-luvun alun Cafe Imperial vaikuttavine mosaiikkeineen. Voi vain kuvitella kuinka kommunistiaikojen puoluepamput ovat siellä istuneet ja nauttineet paremman väen antimista paheksumatta lainkaan tyyliä, joka ei todellakaan edusta sosialistista realismia. Varsinaisista kahviloista voi mainita kansallisteatteria vastapäätä olevan ja kulttuuriväen suosiman Cafe Slavian tyylikkäine Art Deco –sisustuksineen. Kiitos vaan läänintaitelija Varrelalle vinkistä. Ylipäätäänkin kahvilakulttuuri on vilkasta ja tunnelma monissa paikoissa oikein ”cozy”. Paljon kehuttuun Wieniin verrattuna Praha on tässä suhteessa selkeästi parempi ellei nyt pidä sacher-torttuja erityisessä arvossa.

Tsekeissä asukkaita on kaksinkertainen määrä Suomeen nähden ja monin paikoin asumisen laatu on huonompaa. Siihen nähden on hieman yllättävää, että asuntoja valmistuu vuosittain sama määrä kuin Suomessa. Erona on se, että meillä suuntaus on selkeästi kerrostaloihin, heillä omakotitaloihin. Lienevätkö Hrustsovkot opettaneet? Rakentamisen painopiste onkin infrastruktuurissa ja toimitiloissa. Entisiä teollisia alueita myös uudistetaan rakentamalla asumista, palveluita ja kauppaa. Kaupassa kansainväliset brändit ovat läsnä.

Joukkoliikenne on Prahassa arvossaan ja esimerkiksi raitiotielinjoja on kymmeniä, osa kalustosta one hyvin modernia. Ratikkalinjat myös ulottuvat pitkälle ydinkeskustan ulkopuolelle.  Myös metroverkkoa laajennetaan parhaillaan. Keskustan tiivis rakenne ei yksityisautoilua mahdollistakaan.

Hieno ja innostava kaupunki siis kauttaaltaan. Näkemistä ja kuulemista riittää ja hintataso on suomalaisittain arvioituna edullinen. Kaupungin elinvoimasta – nykyinen suomalaisen elinkeinopolitiikan muotitermi – kertoo se, että se on säilynyt valovoimaisena läpi vuosisatojen Kaarle IV:n päivistä läpi hussilaissotien, saksalaismiehityksen ja kommunistivallan. Reseptinä epäilemättä on ollut tieteen, taiteen, kaupan ja tekniikan parhaiden voimien hedelmällinen vuorovaikutus.