Kaupungistuminen on maailmanlaajuinen ilmiö, joka etenee myös Suomessa, tosin eurooppalaisittain tarkastellen hieman jälkijunassa. Viimeiset viisitoista vuotta kaupunkiseudut ovat kasvaneet ulospäin kuten Pirkkalan, Nurmijärven tai Kirkkonummen esimerkit osoittavat.

Nyt suunta on kääntymässä sisäänpäin, ”keskustoitumiseksi”. Työn luonteen muutos asiantuntija- ja palveluvaltaiseksi, tiiviimmän rakenteen aiheuttama tuottavuuskasvu sekä kaupunkimaisten elämäntyylien viehätys johtavat tähän. Yksityisautoilun suosio hiipuu nuoremman väen keskuudessa toimivan joukkoliikenteen, jakamistalouden palveluiden ja kohta myös robottiautojen yleistymisen vuoksi. Pääkaupunkiseudulla tämä näkyy selvästi siinä, että aiempaa pienempi osuus 18 vuotta täyttävistä suorittaa ajokortin. Tiivis rakenne, toimiva joukkoliikenne ja palveluiden läheisyys sujuvoittavat arkea ja on ilmastonmuutoksen hidastamisen kannalta hyödyllistä. Väestön keskittyminen synnyttää myös tarvetta uusille erikoistuneimmille palveluille.

Tampereella tartuttiin esiin nousevaan kehitykseen jo yli kymmenen vuotta sitten, kun ajatus kaupunkiratikasta esiteltiin. Sen jälkeen selvityksiä, suunnittelua ja kuumaa poliittista keskustelua onkin riittänyt. Nyt on kuitenkin koittamassa päätöksenteon aika. Alkuvaiheessa pääreitiksi on kaavailtu Hervannan ja Lentävänniemen väliä täydennettynä haaralla Taysin ja Finn-Medin alueelle. Kevään aikana valmistuu lopullinen suunnitelma kustannusarvioineen, alustava kustannusarvio on 220 miljoonaa euroa. Yhteistyötä on tehty niin ikään ratikkaa suunnittelevan Turun kanssa. On huomattava, että aivan ensimmäisenä nämä kaupungit eivät ole liikkeellä, Helsingissä aloitettiin 1891 ja kaupunki on monin tavoin hyötynyt hienosti toimivasta ratikasta.

Vastustajien argumentit liittyvät erityisesti kalleuteen, jäykkyyteen sekä kehyskuntien haluttomuuteen osallistua kustannuksiin. Usein ajatellaan, että bussiliikenne on joustavaa. Ajatellaanpa asiaa toimistotilaan tai liiketilaan investoijan tai asunnon ostajan kannalta. Eikö juuri kaupunkirakenteen kiinnittävä raideliikenne solmukohtineen luo kiinnostavimmat ja pitkäjänteisimmät mahdollisuudet? Voi sattua niinkin, että huomenna bussit eivät kuljekaan toimistotalosi, kauppakeskuksesi tai asuntosi edestä.

Ratikan kustannuksia pitää verrata bussiliikenteeseen ottamalla huomioon tavoiteltava joukkoliikenteen kulkutapaosuuden kasvu ja käyttäjien maksuhalukkuus miellyttävämmästä matkustamisesta. Erityisesti on huomattava, että myös miehet – jopa herrat – käyttävät raideliikennettä, minkä voi Helsingissä päivittäin kokemusperäisesti havaita. 220 miljoonaa on paljon, mutta ei jaksotettuna sadalle vuodelle, mikä on investoinnin oikea tarkastelujakso (vrt. Helsinki). Tosin nyt suunniteltu reitistö on vasta alkua. Suhdanteisiin ei voi liikaa vedota, koska seuraavan sadan vuoden aikana nähdään nousuja ja laskuja.

Mitä kehyskuntiin tulee, täytyy lähteä siitä, että parempi joukkoliikenne, vetovoimainen kaupunkiympäristö ja paremmat palvelut pitävät ihmiset tamperelaisina. Jos tuntuu, että naapurien citymaasturit tukkivat tiet, pitkäaikaisen pysäköinnin maksuja voidaan nostaa ja tiukan paikan tullen laittaa vaikka tietullit. Ennen pitkää kyllä ratikan edut havaitaan naapurissakin.

Tampereen tulevaisuuden kannalta ollaan tärkeällä vedenjakajalla: uskalletaanko hypätä moderniin kaupunkielämään ja kehittää vetovoimaa vai jäädäänkö hajautuvaksi yksityisautoilukaupungiksi? Luodaanko Tammerkosken rinnalle toinen kaupungin ydinrakenne? Jos rohkea päätös tehdään, se edellyttää myös muilla tavoin kaupungin aktiivista kehittämistä, markkinointia ja kasvattamista, jotta investointi saadaan hyödynnettyä. Erityisesti se edellyttää määrätietoista asumisen ja palveluiden kaavoitusta ratikan läheisyyteen. Ja esimerkiksi Taysin linjan vetämistä golfkentälle asti ja kentän rakentamista. Maan arvonnousun tuottamia tuloja voidaan käyttää uuden kentän rakentamiseen vaikkapa Nurmi-Sorilaan.

Menemättä syvemmälle valtionapukeskusteluun, voi vain todeta, että maan hallituksen, Helsingin, Espoon, Tampereen ja Turun on löydettävä ratkaisu, jos kaikki tärkeät hankkeet saadaan liikkeelle, vaikka vähän pienemmilläkin avustusprosenteilla. Hallituksen on annettava selkeä viesti siitä, että suurten kaupunkiseutujen joukkoliikenteen kehittämistä tuetaan.