Kaupungeissa ratkaistaan maapallon tulevaisuus. Yli puolet maapallon ihmisistä asuu jo kaupungeissa ja kaupungistuminen jatkuu. Myös Suomessa, jossa se on eurooppalaisittain alhaisella tasolla. Osaamispohjaisen talouden innovaatiot syntyvät kaupungeissa, joihin on keskittynyt monipuolista osaamista ja vaativia asiakkaita. Kaupungeissa liikutetaan suuria joukkoja. Energiankäyttö voidaan järjestää tehokkaasti kaupungeissa, kaupungit tarjoavat uusia työ- ja muita mahdollisuuksia niitä etsiville, muodin ja kuluttajakäyttäytymisen trendit luodaan kaupungeissa.

Halusivatpa tai eivät, kaupungit ovat joutuneet mukaan maailmanlaajuiseen kilpailuun osaavista ihmisistä, yritysten ja niiden toimintojen sijoittumisesta, matkailijoista, pääomasta, informaatiovirroista ja muista yhä notkeammin liikkuvista resursseista. Menestyäkseen tässä vauhdikkaiden ruotsalaisten Funky Business -miesten, Ridderstråhlen ja Nordströmin, nimittämässä globaalissa vetovoimapelissä kaupunkien täytyy ottaa aikaisempaa aktiivisempi ote kehittämiseen. En tarkoita tällä vain kuntahallintoa, vaan toimijajoukkoa tai verkostoja, johon kuuluu yrityksiä, järjestöjä, tutkimislaitoksia, pääomasijoittajia ja muita rahoittajia, viranomaisia sekä muodollisia kehittäjäorganisaatioita.

Kun kaupunkien merkitys ymmärrettiin paremmin, tutkijat ja kehittäjät ryhtyivät suoltamaan uusia termejä, käsitteitä ja viitekehyksiä, joiden avulla ajateltiin kaupunkeja voitavan kehittää. Lähtien 1990-luvun puolivälistä on puhuttu oppivista kaupungeista, luovista kaupungeista, älykkäistä kaupungeista ja innovatiivisista kaupungeista. Hieman huvittuneena tästä termien paljoudesta esitimme yhdessä professori Markku Sotaraudan kanssa Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnalle tekemässämme raportissa ”Kaupunkien kehitys verkostoyhteiskunnassa – onko yleissivistys nokkelan kaupungin perusta?”[1] uutta termiä nokkela kaupunki.

Määritelmämme mukaan ”Nokkela kaupunki on ennen kaikkea oppiva ja luova, erilaisten globaalien innovaatioverkostojen solmukohta, mutta nokkela kaupunki on myös särmikäs. Se ei ole koskaan itsestään selvä eikä helppo tai lattea. Ja juuri siksi se on sekä ihmisten että organisaatioiden näkökulmasta kiinnostava.”

Websterin englanninkielen sanakirja (1996) johdattaa mainiolla tavalla nokkelan (smart) kaupungin luonteeseen. Nokkela on nopea ajattelussaan ja toiminnassaan; hävyttömän ilkeä; elinvoimainen, rankka, voimakas, eloisa; kirveliäs ja pisteliäs. Se ei ole esimerkiksi ”ubiikkiin tietoteknologiaan” perustuva.

Tervetuloa uuteen Nokkela Kaupunki –blogiini. Tarkoitukseni on käsitellä monipuolisesti kaupunkien kehittämiseen ja kehittymiseen liittyviä kysymyksiä: asumista, rakentamista, liikennettä, uusia liiketoimintoja, julkisten palveluiden kehittämistä, osallistumista, innovaatiopolitiikkaa, johtamista ja ehkä hallinnon rakenteitakin. Kaupungilla tarkoitan toiminnallisia kaupunkisetuja, en niinkään rajaudu kuntien rajoihin.

Kuvatuista nokkelan kaupungin luonteenpiirteistä käsin tarkastelen suomalaista kaupunkikehittämistä kansainvälisiä esimerkkejä ja alan tutkimusta unohtamatta muutaman kerran viikossa. Pysy kuulolla, ota kantaa, ole eri mieltä ja anna palautetta.