Yksi kesän kuumimmista keskusteluista Helsingin keskustaan liittyen on koskenut Kaisa-talon vuokralaisjärjestelyjä, erityisesti Rosebud Sivullisen poistumista ja edullisen hintasegmentin remontti- ja kotitarvikkeiden liikkeen Rustan tuloa tilalle. Kasassa on kohta kulttuurisodan ainekset.
Olen ollut Rosebud Sivullisen asiakas sen ajan, kun se on Kaisa-talossa toiminut. Erinomainen kirjakauppa laajoine valikoimineen, myös pienkustantajat ovat hyvin edustettuina. En lue e-kirjoja tai kuuntele äänikirjoja, joten asiaa on ollut usein. Kymmenen kerran alennuskortista olen kieltäytynyt todeten, että maksan mielelläni myös sen yhdennentoista kirjan ja toivon, että kauppa säilyy. Varsinkin tietokirjojen osalta Rosebud voittaa Akateemisen, jonka kahvila taas on yksi kaupungin eleganteimmista. Rustaa sen sijaan en tunne entuudestaan asiakkaana.
En myöskään tunne vuokralaisneuvottelujen kulkua, maksettuja tai tulevia vuokratasoja tai muutenkaan Helsingin yliopistokiinteistöt Oy:n toimintaa, mutta oletan, että yliopiston ulkopuolisille tahoille vuokratessaan se toimii markkinaehtoisesti. Joka tapauksessa yliopistoyhteisö itse tekee viime kädessä linjaukset ja päätökset. Ja taloudellista autonomiaahan yliopistot ovat toivoneet. Tarkastelenkin asiaa kaupunkikehityksen näkökulmasta ja pohdin, onko tässä jotakin yleistä ja trendinomaista nähtävissä.
Verkkokauppa ajaa muutosta
Viime vuosien kehitys Helsingin keskustassa on ollut hieman kärjistettynä se, että kansainvälisiä retail-brändejäja valitettavasti myös kotimaisia design-merkkejä on lähtenyt ja tilalle on tullut esimerkiksi erilaisia kauneudenhoitoon liittyviä palveluita[1]. Verkkokaupan kasvulla on ollut oma vaikutuksensa, toisaalta reuna-alueilla kuten Suomessa volatiliteetti on suurta.
Kosmetiikan tuotemyynnin puolella tosin näkyy myös kiinnostava vastaantuleva liikenne: esimerkiksi verkkokaupan brändinä kasvanut Lyko on avannut myymälän keskustaan ja Cocopanda Triplaan. Myös luksus on pitänyt melko hyvin pintansa, sille on Suomessakin jo asiakaskuntaa, joka on vähemmän immuuni talouden suhdannevaihteluille[2].
Rustan tulon voi kuitenkin nähdä osana tätä verkkokaupan vetämää jatkumoa. Aleksanterinkadulla on aikaisemmin aloittanut jo Normal, joka myös toimii edullisessa hintasegmentissä. Keskustan liiketiloilla on ollut viime vuodet ostajan markkinat ja tämänkaltaisilla toimijoille se on tarjonnut mahdollisuuden tulla parhaille liikepaikoille. Jotkin toimijat ovat sopeuttaneet konseptiaan esikaupungin big-boxista city-ratkaisuun, jossa keskustamyymälässä ei ole koko valikoimaa tarjolla, eikä siksi myöskään reuna-alueiden suurmyymälöiden neliötarvetta.
Discounterkin voi tarvita lippulaivamyymälää tai showroomia
Discountereita tukee myös yleinen taloudellinen tilanne: kansainvälisten kriisien luoma epävarmuus, melko korkea työttömyys, sosiaalitukien leikkaukset ja vaisut näkymät. Rusta on vielä melko tuntematon ketju Suomessa, joten sijoittuminen keskeiselle paikalle keskustassa luo brändille tunnettuutta ja voisi ajatella, että kyseessä on omanlaisensa lippulaivamyymälä. Rusta on kertonut avoimesti kasvuhaluistaan, mikä tarkoittaa tietenkin sitä, että uusia asiakkaita ketjulle tarvitaan. Kytkentää verkkokaupan strategiaan on myös varmasti mietitty. Hyvän liikepaikan näkyvyys ohjaa asiakkaita varmasti myös verkkokauppaan ja toki myös tulevaisuudessa avattaviin uusiin myymälöihin. Uusi myymälä toiminee siis myös showroomina, jossa keskustassa asuville ja siellä liikkuville asiakkaille esitellään ketjua ja sen tuotteita.
Aivan kuten Rustan johto on todennut, Kaisa-talon sijainti on joukkoliikenteen näkökulmastaerinomainen; metro, useita ratikkalinjoja ja busseja pysähtyy juuri siinä. Tavarat eivät välttämättä vaadi omaa autoa kuljettamiseen ja muutenkin Helsingissä autottomien kotitalouksien määrä on maan suurin. Ja edullisuutta arvostavia opiskelijoita liikkuu alueella paljon. Epäilemättä hyvä diili.
Elämyksiä ja tapahtumia tarvitaan edelleen keskustassa
On kiistatonta, että vähittäiskaupan muutos näkyy Helsingin keskustassa, mutta en usko, että tutkainta vastaan kannattaa taistella, sen sijaan kannattaa hypätä kiinnostavien kävely-ympäristöjen, tapahtuminen, elämysten, 4. sektorin ja yleisemmin suuren ja pienen kulttuuritarjonnan kelkkaan – ruokakulttuurikin on kulttuuria – luoda edellytyksiä sille.
Entä Rosebud? Sydämestäni toivon, että se löytää itselleen sopivan paikan, minullakin voisi olla pari ehdotusta. Ja jos löytää, toivottavasti kaikki pöyristyneet muistavat käydä ostamassa kirjoja. Jotta palvelu tai liike säilyy ja menestyy, pitää kaupunkilaisten soittaa suunsa lisäksi myös myymälän ovipumppua.
[1] Katso 2020-luvun kaupunkikeskusta ei ole nopean asioinnin hypermarket | Nokkela Kaupunki
[2] Katso Luksus pitää pintansa ja kasvaa Helsingin ydinkeskustassa | Nokkela Kaupunki
Nokkela Kaupunki 
Yliopistolla, jonka kampus on integroitunut kaupunkirakenteeseen useissa pääkaupungin keskustakortteleissa, on vastuuta myös kaupunkikehittämisestä. Vaikka yliopistolla olisi konsernissaan millaisia yhtiöitä, niin sen totuuden pakeneminen, että Helsingin Yliopistolla instituutiona on vastuuta siitä, miten se on läsnä ja miten se käyttäytyy Helsingin keskustassa, on erittäin matalaotsaista.
Ruotsalaisen temuttajakaupan paremmuus kirjakauppaan nähden näyttää heikolta ja vaikeasti selitettävältä, paitsi silloin, jos HY:n on avoimesti vallannut lyhytnäköinen kvartaaliajattelu, jossa kaikella on hinta, mutta millään ei ole arvoa. Kokiko yliopisto Rosebud Sivullisen itseään haastavana ja kilpailijana Tiedekulman tapahtumille. Tiekulmassa on myös kirjakauppa, vaikkakin pieni. Tiedekulman ja Rosebudin välille olisi voinut rakentaa hyvää jännitettä ja yhteistoimintaa, joka olisi lisännyt molempien suosiota ja tunnettuutta.
Uniikin kaupungin rakentaminen ja kaupunkielämän synnyttäminen vaatii kiinteistöjen omistajilta, haltijoilta, vuokralaisilta ja kaupungilta tiivistä yhteistyötä. Design District voi syntyä rakennusten historiallisten kerrostumien ja käytettävyyden rajoitteiden vuoksi sattumalta ja pienellä aktivismilla. Pääkaupungin keskustan pelastaminen näivettymisen kierteeltä vaatii määrätietoista aktiivisuutta ja näkemyksellisyyttä, jossa on kykyä nähdä yhtä vuokrasopimusta suurempien tavoitteiden toteutuvan.
HY:n rinnalla myöskään HSL ei näytä ymmärtävän omaa tehtäväänsä kaupunkielämän monipuolistajana ja virkistäjänä. HSL ajattelee itseään väyläinfran rakentajana, jonka tehtävä on rakennuttaa julkinen liikenne jokaiseen uuteen kaupunginosaan. HSL ei siis koe olevansa toimija, jonka tehtävä on pitää kaupunkilaiset liikkeessä vuoden ja vuorokausien ympäri, jotta palveluihin, toreille ja tapahtumiin riittäisi väkeä – tiloja voisi remontoida ja vuokria korottaa sopivan tasaiseen tahtiin.
Kaupunkikehittämiseen syntyy isoja haasteita, jos julkiset toimijat eivät pysty luomaan pidempää kehityskaarta valaisevaa näkymää, vaan toimivat pikamuotikaupan tapaan, joka tulee, pystyttää ja poistuu, kokeilee pian uutta ideaa ja poistuu taas.