Tampereen kaupunki julkaisi hiljattain mielenkiintoisen tutkimuksen keskustan asioinnista. Edellinen tutkimus oli tehty vuonna 2021, joten uudessa tutkimuksessa oli nähtävissä ratikan vaikutus.

Tampereen ratikka nosti keskusta-asioinnin keskikulutusta?

Vuonna 2021 yksittäisellä keskusta-asioinnilla käytettiin rahaa keskimäärin 41 euroa, nyt käytettiin 50 euroa. Kasvua oli kaikissa toimialoissa, tosin erikoistavarakaupan kasvu oli marginaalista. Eniten rahaa käytettiin terveys- ja hyvinvointipalveluissa ja vähiten kahviloissa sekä ravintoloissa.  

Perinteinen asiointikeskustelun väite on, että autoilijat tuovat eniten rahaa, vaikka heidän määränsä ei olekaan suurin. Mielenkiintoista onkin huomata, että autoilun osuus kulkutavan kokonaiskulutuksesta oli pysynyt tutkimusvuosien välillä samana ollen 29 prosenttia. Sen sijaan joukkoliikenteen käyttäjien osuus kokonaiskulutuksesta oli kasvanut 27 prosentista 37 prosenttiin.

Koska ratikka on kasvattanut joukkoliikenteen kulkutapaosuutta huomattavasti, voi perustellusti todeta nimenomaan ratikan nostaneen joukkoliikenteen suurimmaksi tekijäksi kokonaiskulutuksesta. Toimialoista joukkoliikenteen merkitys oli suurin tapahtumissa, mitä lienee edesauttanut esimerkiksi ottelulippujen onnistunut kytkeminen joukkoliikenteeseen jääkiekossa ja jalkapallossa.

Pyöräilyn osuus oli pysynyt lähes samana, mutta kävelyn pudonnut 36 prosentista 25 prosenttiin. Mielenkiintoista on, että eri kävelyn suhteellinen osuus oli korkein päivittäistavaroiden hankintaan liittyvässä asioinnissa. Kävely oli tärkein kulkumuoto siirryttäessä keskustan kohteista toiseen 55 prosentin osuudella eli lopulta kävely on kuningas ja siksi keskustan kävely-ympäristöt ovat niin tärkeitä.

Kööpenhaminan vetovoimainen keskusta toimii kävelyn ehdoilla

Vietin pari viikkoa sitten neljä päivää Kööpenhaminassa, joka on erityisen tunnettu hienoista kävely-ympäristöistään. Laaja vanhan kaupunkikeskustan alue on käytännössä kokonaan rauhoitettu auto- ja joukkoliikenteeltä. Pääsääntöisesti ihmiset kävelevät.

Tärkein kaupallinen katu on Strøget, jota ryhdyttiin kehittämään kävelyyn jo 1970-luvulla. Strøgetin ja rinnakkaisten katujen ympäristöä leimaa erityinen kävelyyn innostava mittakaava: kadut ovat melko kapeita rakennukset matalia. Etsimällä etsiä sai tyhjää liiketilaa ja Jan Gehlin oppien mukaisesti tarjolla on jatkuvasti kiinnostavia näkymiä umpiseinien sijaan.

Läsnä ovat luksusbrändeistä tunnetuimmat, mutta myös edullisempia kansainvälisiä brändejä sekä tanskalaisten omia. Jos jotain ei kadun varrelta löydy, ikonisesta yli 100 vuotta vanhasta Illumin tavaratalosta löytyy. Laadukkaan kaupallisuuden mahdollistavat vetovoimaisen kaupunkitilan ohella kansalaisten varallisuus, hyvä maku ja merkittävä turismi.

Ravintolat, kahvilat ja pubit ovat keskittyneet muutamalle Strøgetin rinnakkaiskadulle, valinnanvaraa riittää ja hintataso on monesti kohtuullinen. Päinvastoin kuin meillä, syysmyöhään istutaan ulkona lämmittimien ja lämmitettävien tuolinpäällysten avulla.

Pitääkö Helsingin nykyisen keskustan olla kaiken keskus?

Helsingin keskustan kehittämisestä on käyty monimuotoista keskustelua viime vuodet ja erilaisia kokeiluja on tehty. Autoilu ja kestävän liikkumisen muodot asettuvat helposti vastakkain, vaikka se ei ehkä ole lainkaan oikea kysymyksen asettelu. Hyvä lähtökohta on kysyä, miksi nykyisen keskustan pitäisi olla kaiken keskus. Katutilaa tarkasteltaessa tulee mieleen, että Esplanadit ovat erinomaisen näyttäviä väyliä vaikkapa sotilaallisen voitonparaatin järjestämiseen, mutta mittakaavaltaan turhan massiivisia intiimiin katutunnelmaan.

Aleksanterinkatu on puolestaan kohtuullisen massiivinen korkeine reunakiveyksineen ja monumentaalisine rakennuksineen. Erinomainen sijainti finanssitoimijoille, lakiasiantoimistoille ja muille erikoistuneille asiantuntijapalveluille. Asuminen voisi elävöittää sitä sopivasti, mutta Aleksista ei oikein ole rennon letkeäksi shoppailu- ja ravintolakaduksi, joka houkuttaisi viipymään. Poikkeuksena vanhat keskustakorttelit.

Mielenkiintoista kehitystä on puolestaan tapahtunut esimerkiksi Punavuoressa ja Kalliossa, joissa mittakaava on monin paikoin inhimillisempi ja joihin onkin keskittynyt kiinnostavia ravintoloita ja kivijalkaliikkeitä. Vastaavasti Vallilassa on mahdollista saada aikaan kiinnostavaa kehitystä vahvistamalla toimintojen sekoittuneisuutta ja parantamalla katutilan viihtyisyyttä. Joukkoliikennehän on mukavasti parantunut uuden ratikkalinjan myötä. Yhteyksiä vanhaan Konepajaan kannattaa vahvistaa, varsinkin kun siellä tapahtuu positiivista kehitystä.

Vähittäiskaupan kehitys kulkee kohti verkkokauppaa ja meillä Europan reunalla muutoksen volatiliteetti on suurempaa, kuin vaikkapa Tukholmassa tai Kööpenhaminassa, joissa toki ostovoimakin on paljon suurempaa. Tampereen esimerkkikin kertoo, että varsinkaan erikoiskauppa ei kasva. Helsingin keskustan kehittämisessä pitäisikin laventaa ajattelua perinteisestä high street -ostoskatuajattelusta ja katsoa kokonaisuutta Aleksanterinkatua pidemmälle.

Tapahtumat ja kulttuuri ovat jatkossa entistä tärkeämpiä kaupunkien ja kaupunkikeskustojen vetovoimatekijöitä, toivottavasti kaupungeilla riittää kykyä ja tahtoa panostaa niihin. Sitä tukevat erityisesti raiteisiin perustuva joukkoliikenne ja kiinnostavat, inhimillisen mittakaavan kävely-ympäristöt.