Suomen ympäristökeskus julkaisi eilen (12.10) laajan, kaupunkimaisten, vähintään 10 000 asukkaan taajamien asuinympäristöjen laatuun liittyvän kyselytutkimuksen. Asukasbarometri-nimellä kulkeva tutkimus toteutettiin nyt viidennen kerran, aikaisemmat kyselyt on toteutettu vuosina 1998, 2004, 2010 ja 2016.

Tutkimuksen ovat toteuttaneet Anna Strandell ja Elina Nyberg. Ylipäätään Asukasbarometri on lajissaan valtakunnan kattavin ja perusteellisin kyselytutkimus lähes 3000 vastaajan otoksellaan ja pitkillä aikasarjoillaan.

Vastaajien asuinalueilleen antama keskiarvo oli 8,3

Koska tutkimuksen aineisto on erittäin laaja, nostan blogissani esiin vain joitakin kiinnostavia tuloksia ja huomioita. Nostojen taustaksi hieman kärjistäen pari sanaa viime vuosien kaupunkiympäristöihin ja asumiseen liittyvästä keskustelusta. Julkisuudesta voisi päätellä, että rakennetaan vain yksiöitä, ihmiset asuvat ahtaasti, rakentamisen laatu on huonoa, asuinalueet ovat ankeita ja arkkitehtuuri on huonoa.

Kaikkeen tähän negatiivisuuteen nähden on melkeinpä hämmentävää, että suurin osa kaupunkimaisilla alueilla asuvista ovat tyytyväisiä asuinalueeseensa, keskimääräisen kouluarvosanan ollessa 8,3. Vastaajaryhmien välillä ei ole suuria eroja. Erityisen tyytyväisiä ollaan oman alueen päivähoito- ja peruskoulupalveluihin, mutta myös viihtyisyyteen, rauhallisuuteen ja puisto- sekä ulkoilualueisiin.

Asuntojen kalustettavuus ja sijainti herättivät tyytyväisyyttä – asumiskustannukset eivät

Myös asunnon ominaisuuksista kysyttiin. Parhaan arvion sai nykyisen asunnon kalustettavuus. Vastaajista 87 prosenttia oli täysin tai melkein samaa mieltä väitteen ”Nykyinen asuntoni on helposti kalustettava” kanssa. Vastaavasti 74 prosenttia oli sitä mieltä, että säilytystilaa on riittävästi. Ja 80 prosenttia yhtyi väitteeseen, että asunto sijaitsee mieluisalla asuinalueella.

Heikoimman arvion vastaajilta saivat nykyisen asunnon asumiskustannukset; vastaajista 29 prosenttia oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että asumiskustannukset ovat liian korkeat. Kaikkien vastaajien kouluarvosana omalle asunnolle oli 8,4. Vaikka asuinalue ja itse asunto saivat melko hyvän kouluarvosanan, asuintalon pihan kouluarvosana oli huonompi eli 7,9. Parantamisen varaa siis on.

Monipaikkaisuus ei ollut lisääntynyt vuodesta 2016

Asumisen ohella kysyttiin myös monipaikkaisuudesta ja etätyöstä. Monipaikkaisuutta kartoitettiin kysymällä, kuinka paljon ja missä vastaajat olivat yöpyneet kodin ulkopuolella viimeisen vuoden aikana. Keskimäärin kodin ulkopuolella oli yövytty 46 yötä, mikä on täsmälleen sama määrä kuin vuoden 2016 kyselyssä.

Eniten yövyttiin mökillä tai vapaa-ajan asunnolla (18 yötä), vierailuilla ystävien ja sukulaisten luona (10 yötä), lomamatkoilla (9 yötä) ja työmatkoilla (3 yötä). Eniten mökeillä yöpyivät 65-74 -vuotiaat ja vähiten 20-29 -vuotiaat.

Vaikka etätyöstä on puhuttu paljon, tämän kyselyn mukaan työssäkäyvistä 55 prosenttia ei tee lainkaan etätyötä! Sen sijaan 23 prosenttia tekee etätyötä alle puolet työajasta, 15 prosenttia 3-4- päivää viikossa ja vain 7 prosenttia tekee etätyötä koko ajan. Keskimääräistä enemmän etätyötä tekivät Helsingin kaupunkiseudulla, suurissa taajamissa ja tiiviisti rakennetuilla alueilla asuvat. Mitä korkeammat olivat kotitalouden tulot, sitä enemmän tehtiin etätyötä.

Joka toinen omakotiasukas ei käytä lainkaan joukkoliikennettä

Kun työhön mentiin, yleisin kulkumuoto oli oma auto, mutta joukkoliikenteen käyttö oli työmatkaliikenteessä kasvussa ja oman auton laskussa edelliseen kyselyyn verrattuna.

Tarkasteltaessa liikkumista yleisemmin, voidaan havaita, että joukkoliikenteen käyttö oli yleisintä Helsingin kaupunkiseudulla, tiiviisti rakennetuilla alueilla ja yli 100 000 asukkaan taajamissa. Helsingin kaupunkiseudulla 40 prosenttia käytti joukkoliikennettä säännöllisesti.

Yhtä yllätyksettömästi vähiten joukkoliikennettä käyttivät väljäsi rakennettujen ja taajamien reuna-alueiden harvaan rakennettujen omakotialueiden asukkaat. Ehkä hieman yllättävänäkin detaljina nostan esiin, että puolet omakotiasujista ei käyttänyt lainkaan joukkoliikennettä.

Terveyspalvelut herättivät kritiikkiä

Jos olivatkin asukkaat tyytyväisiä alueensa päivähoidon ja peruskoulun palveluihin, samaa ei voi sanoa terveyspalveluista. Niihin oltiin kaikista palveluista kaikkein tyytymättömimpiä, jos ei oteta huomioon asukkaiden yhteisiä kokoontumistiloja, joiden osalta taas ei osaa sanoa -vastausten määrä oli melko suuri.

Hyvinvointialueiden leikkaussuunnitelmien perusteella paranemistä ei ole tältä osin luvassa. On oikeastaan hieman yllättävää, että vaikka monissa kaupungeissa on ryhdytty tiivistämään yhdyskuntarakenteita ja toisin paikoin innostuttu esimerkiksi 15 minuutin kaupungin kaltaisista konsepteista, monia julkisia palveluita on keskitetty, eikä viety lähemmäksi asukkaita.

Kysyttäessä asukkaiden toiveita palveluille kärkeen nousivat kahvilat, jätteiden lajittelu- ja kierrätyspisteet, ravintolat ja ruokakaupat. Ruokakaupan osalta tosin verkkokaupan osuuskin näkyi jo: päivittäistavaroiden verkkokauppaa ja kotiinkuljetusta käyttää viikoittain 3 prosenttia vastaajista, kuukausittain 6 prosenttia.

Helsingin kaupunkiseudulla verkkokaupan käyttö on yleisempää kuin muualla. Sinänsä digitalisaatio ja kaupunkikulttuurin kehitys on siirtänyt toiveita peruspalveluista vapaa-ajanpalveluiden suuntaan. Ja kaupunkirakenteen tiivistyminen on puolestaan mahdollistanut tarjonnan kehittymistä.

Yllä kuvattu on vain pintaraapaisu laajasta aineistosta, jossa vastaajia on jaoteltu monin tavoin esimerkiksi iän, tulotason, asunnon hallintamuodon, asuinalueen tyypin ja joidenkin muiden muuttujien mukaan. Asumistoiveita on myös käsitelty, mutta se vaatii oman tarkastelunsa. Joka tapauksessa Suomen ympäristökeskus on tehnyt erinomaista työtä ja tuottanut osaltaan tärkeää tietoa asukkaiden valinnoista, toiveista ja unelmistakin.