Kuuntelin erinomaista YLE:n Elävä historia -podcastia, jonka jaksossa käsiteltiin 1980-luvun elämää ja yhteiskuntaa. Erityisen kiinnostava oli huomio siitä, että nykyisin meillä on paljon enemmän vapaa-aikaa kuin silloin. Työaika on nyt sama kuin 80-luvulla, tahti ja tempo voivat tosin olla vähän reippaampia. Keskeiseksi syyksi kasvaneelle vapaa-ajalle nimettiin internet ja erilaiset online-palvelut.

Virastoaika rajasi asioinnin muutamaan tuntiin

Me 80-luvulla aikuistuneet muistamme hyvin tuon ajan, jolloin todellakin vapaa-ajasta huomattava osa kului aivan tavallisten asioiden hoitamiseen. Pankissa käytiin nostamassa rahaa, maksamassa laskuja ja pyytämässä nöyrästi asuntolainaa, kilpailuttamisesta ei ollut puhettakaan. KELA:ssa asioitiin virastossa ja kiltisti odotettiin vuoroa. Vahingonkorvausasiat hoidettiin vakuutusyhtiön konttorissa ja kunnan palveluiden lupa-asiat virastotalolla.

Verotoimistossa käytiin laskettamassa veroprosenttia ja hakemassa muutosverokortteja. Kirkkoherranvirastosta haettiin tarvittaessa virkatodistuksia. Monet välttämättömät palvelut olivat auki vain virka-aikaan, eikä töistä niin vain lähdetty asioita hoitamaan. Tuolloinhan myös tietotyöläiset tekivät lähes kaiken työn toimistolla. Asioinnin aiheuttamat poissaolotunnit piti korvata toisena ajankohtana.

Vastaavasti erilaisissa kaupallisissa palveluissa, jotka nyt hoituvat verkossa, jouduttiin asioimaan erikseen. Jos halusi ostaa konsertti- tai teatterilipun ennakkoon ja varmistaa paikkansa, piti käydä kyseessä olevan järjestäjän lipputoimistossa.

Jos halusi ulkomaan matkalle, helpoin tapa oli leikata sanomalehdestä kuponki, lähettää se matkatoimistoon, joka lähetti paluupostissa katalogin. Tutustumisen jälkeen sitten matkatoimistoon ostamaan matkaa. No, posti sentään kulki tuohon aikaan.

Erikoiskauppaan tuli kiire  

Kaupan aukioloajatkin olivat erilaisia tuohon aikaan. Iltaisin liikkeet menivät kiinni viimeistään klo 18 tai 19. Lauantaisin erikoiskauppa oli auki pääosin klo 13 tai 14 asti. Kiirettä sai pitää, että lasten kanssa ehti tarvittavat vaatteet tai välineet hankkia lauantain aikana.

Elokuvateattereiden näytökset alkoivat kuuden jälkeen illalla ja tämän päivän sisäleikkipuistoista ei kukaan ollut kuullut mitään. Eipä perheillä siis juuri ollut tekemistä viikonloppuna kaupungilla sen jälkeen, kun kaupat olivat sulkeneet ovensa.

Mikäli halusi vielä 2000-luvun taitteessa käydä sunnuntaina kahvilassa Tampereen keskustassa, vaihtoehtoa ei oikeastaan ollut.

Internet on muuttanut dramaattisesti kaikkien palveluiden käyttöä

Internet ja verkkokauppa eivät ole siis muuttaneet vain erilaisten tavaroiden hankintaa, vaan laajasti kaikenlaisten yksityisten ja julkisten palveluiden käyttöä. Samalla se lisännyt meidän vapaa-aikaamme.

Kaikki tämä kytkeytyy oleellisesti kaupunkien kehittämiseen liittyvään keskusteluun. Kun aikaisemmin asiat piti hoitaa paikan päällä ja tiukalla aikataululla, ei ollut ihme, että autoilua ja pysäköintimahdollisuutta kaupan tai viraston eteen arvostettiin. Flaneeraukseen ei oikein aika riittänyt ja mitäpä sitä flaneeraamaan sunnuntaisessa kaupungissa, kun mikään ei ole auki.

Varsikin Helsingin keskustan ”autioitumisesta” on viime kuukausina keskusteltu paljon. Keskusta ei ole autioitunut, mutta palvelurakenne on muuttanut muotoaan. Internet ja verkkopalvelut eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet vain vähittäiskauppaan, vaan myös rahoitus- ja vakuutuslaitoksiin ja kaikkiin julkisiin palveluihin.

Näyttää kuitenkin hieman siltä, että 80-lukulainen asenne on jäänyt päälle, kun keskustassa käynnistä puhutaan edelleen ikään kuin tehokkaasta ja nopeasta suorituksesta. Tämä näkökulma vääristää keskustelua, sillä asioinnin tehokkuus ei ole ollut pääasiallinen keskusta-asioinnin ajuri enää aikoihin. Verkko on ylivertainen muoto missä tahansa asioinnissa, jos keskeisin mittari on tehokkuus ja nopeus.

Enemmän aikaa viihtymiseen

Todellisuudessa juuri internet ja kaupallisten palveluiden yleinen vapautuminen on antanut tilaa kehittää kaupunkeja aivan uudella tavalla kävelyyn, viihtyisyyteen, elämyksiin, tapahtumiin ja palveluihin perustuen. Monissa kaupungeissa myös asuminen keskustoissa on lisääntynyt.

Työn ja vapaa-ajan hämärtyminen, wi-fi ja mobiili työ ovat tukeneet kuvattua kehitystä. Odotellessa vuoroaan hammaslääkärin vastaanotolla voi vastailla sähköpostiin ja työmatkalla metrossa voi tehdä töitä tai kuunnella vaikkapa kiinnostavan podcastin. Pakollisen asioinnin aiheuttama poissaolo töistä on helppo korvata illalla kotoa käsin.

Ylipäätään ihmisillä on enemmän aikaa ja halua viihtyä sekä viipyillä kaupungilla. Autottomien kotitalouksien määrä kasvaa suurissa kaupungeissa ja toisaalta mökkeily ei ole milleniaalien ykkösvaihtoehto vapaa-ajan viettoon. Lopettaako internet yksityisautoilun vähitellen?