Osallistuin viime torstaina Kiinteistötalouden instituutin 20-vuotisjuhlaseminaarin paneeliin, jossa keskusteltiin kiinteistömarkkinoiden ja kiinteistösijoittamisen tulevaisuudesta. Kiinnostavassa keskustelussa pohdittiin myös kaupan tulevaisuutta kiinteistöjen näkökulmasta.
Elinkeinopoliittinen suhtautuminen kauppaan on muuttunut viime vuosina huomattavasti. Toisaalta on ymmärretty sen työllistävä vaikutus ja yleisemmin kotimarkkinakysynnän tärkeys talouskasvulle, toisaalta erityisesti kaupungit ovat ymmärtäneet laadukkaiden kaupallisten palveluiden merkityksen niiden vetovoimalle. Erikoistuneita kaupan palveluita halutaan elävöittämään keskustoja, lisäksi pyrkimys yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen tukee kaupan paluuta ”pelloilta” yhdyskuntarakenteeseen.
Yhden suuren päivittäistavarakaupan ympärille rakentuvista hypermarketeista ollaan siirtymässä kohti monipuolisia hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä olevia kauppakeskuksia, esimerkkeinä vaikkapa Tampere ja Espoo. Kauppakeskuksia puolestaan haastaa verkkokauppa. Vaikka keski-ikäiset vielä haluavatkin hypistellä kirjoja, levyjä tai vaatteita, nuoremmalle väelle asiointi verkkokaupassa on luontevaa ja helppoa. Tietysti esimerkiksi vaatteita ja kenkiä on hyvä päästä sovittamaan, mutta opittuaan tietyn merkin kokojen sopivuuden asiakas ei tarvitse tätäkään. Niinpä keskusten liikkeistä tuleekin entistä enemmän show roomeja, joissa tuotteita esitellään ja joiden avulla brändiä rakennetaan. Kiinteistönomistajan kannalta ongelmana on vuokran määritys: myymälän liikevaihtoon sidottu vuokra ei show roomissa ole kovin tuottoisaa.
Ihmisen tarve sosiaalisiin kontakteihin ei verkon myötä katoa ja tässä on kauppakeskusten mahdollisuus. Ne voivat yhdistää kiinnostavasti kauppaliikkeitä, ravintoloita, kahviloita ja kokoontumispaikkoja. Odotan kun ensimmäinen puolue siirtää ”piiritoimistonsa” kauppakeskukseen.
Kauppakeskukset ovat myös yhä useammin paikkoja, joissa tarjotaan julkisia palveluita. Monet julkisen hallinnon kiinteistöt ovat käyttöasteeltaan alhaisia ja toisaalta kurjistuvat kuntataloudet pakottavat etsimään kustannustehokkaita ratkaisuja yhdessä yksityisen sektorin kanssa. Hyvinä esimerkkeinä kehityksestä ovat vaikkapa Espoon kaupunginkirjastot Sellossa ja Isossa Omenassa tai Ylöjärven ja Lahden yhdessä Sitran kanssa pystyttämät terveyskioskit Eloon ja Trioon. Tampereella Sara Hildenin Taidemuseo etsii uusia tiloja ja Sponda yrittää saada käyntiin Ratinan kauppakeskusta. Olisiko siinä paikka ensimmäiselle kauppakeskuksessa olevalle museolle.
Kaikki kauppa ei voi sijaita kaupunkien keskustoissa, mutta ns. tilaa vievä kauppakin uudistuu ja ”palvelullistuu”. Tästä esimerkkinä ovat vaikkapa YIT:n kehittämät MotorCenterit, joista saa yhdestä paikasta monipuolisesti autoiluun liittyviä tarvikkeita ja palveluita. Kiinnostava palvelumalli on myös TaloTalo, joka tuo yhteen paikkaan oman talon rakentamiseen ja remontointiin liittyviä toimijoita.
Teollisuuden rakennemuutos on jo tapahtunut, seuraavaksi on kaupan vuoro. Kaupan tulevaisuuden kilpailussa ratkaisevaa on elämyksellisyys ja palvelukokemus.