Olin muutama viikko sitten puhumassa Liikennesuunnittelun seuran, Yhdyskuntasuunnittelun seuran ja Tulevaisuuden tutkimuksen seuran tilaisuudessa, jossa pohdittiin erilaisten palveluverkkojen silmäkokoa ja kaupungin sosiaalisen ytimen luonnetta. Kollegoina lauteilla olivat aina loistava professori Marketta Kyttä ja erittäin asiantunteva Heikki Salmikivi Helsingin yleiskaavoituksesta. Erinomainen tilaisuus ja keskustelu kauttaaltaan.

Itse lähdin liikkeelle digitalisaation vaikutuksesta erilaisten toimintojen sijaintiin, erityisesti tarkastelin vähittäiskauppaa, toimistoja ja asumista ja sivusin vain kevyesti julkisia palveluja. Näiden pohjalta sitten esitin muutamia huomioita kaupungin sosiaalisesta ytimestä.

Toimistojen tarve ja konversiot

Digitalisaatio vaikuttaa monin, osin vaikeasti ennakoitavin tavoin, palvelujen ja toimintojen sijoittumiseen. Kasvaneen etätyön myötä toimistotilaa tarvitaan aikaisempaa vähemmän, toisaalta Etelä-Suomen verkostometropolin syntymisen myötä kasvava pendelöinti haastaa toimistojen sijainteja. Pääkaupunkiseudulla on tyhjää toimistotilaa runsaasti esimerkiksi Pitäjänmäellä ja Vallilassa, joista varsinkaan Pitäjänmäki ei näytä kovin houkuttelevalta. Toimistosijainneista kiinnostavimmat ovat keskusta, Pasila ja Keilaniemi, mutta niissäkin on vajaakäyttöä.

Osa vajaakäytöstä voidaan ratkaista konversioilla asumiskäyttöön, muta esimerkiksi Pitäjänmäen kehittäminen edellyttää todennäköisesti laajempaa muutosta, eräänlaista aluekonversiota. Konversiot ovat kestävyysmielessä hyvä ratkaisu ja vaihtoehto purkamiselle, erityisesti kun pyritään soveltamaan kiertotalouden periaatteita. Lähivuosien kehitys näyttää siltä, että yritykset sopeuttavat tilatarpeitaan edelleen vastaamaan etätyön määrää, mutta toisaalta myös pyrkivät parantamaan tilojen laatua ja houkuttelevuutta saadakseen väkeä toimistolle.

Vähittäiskaupan rakennemuutos ja verkkokaupan kasvu

Paljon suurempi muutos on tapahtumassa vähittäiskaupassa verkkokaupan kasvun myötä. Vuonna 2024 suomalaisten ostokset kotimaisissa ja kansainvälisissä verkkokaupoissa oli yhteensä 5,4 miljardia euroa. Suurimpina yksittäisinä tuoteryhminä olivat muoti (20 %) ja kodintekniikka (18 %). Pelkästään muodin ja kodintekniikan verkkokaupan volyymi oli siis noin 2 miljardia. Jos taas tarkastellaan eri tuoteryhmien osuuksia verkkokaupan ja fyysisen kaupan välillä, voidaan havaita, että muodissa on-linen osuus oli 36 prosentti ja kodintekniikan 51 prosenttia. Toisessa ääripäässä ruokakaupassa on-linen osuus vain 3 prosenttia.

Muutos on ollut nopea ja näkyy erityisesti kivijalkojen liiketiloissa kaupan häviämisenä. Fyysisessä kaupassa kasvua on tapahtunut kauppakeskusten myynnissä ja onkin vaikea nähdä, että kauppa palaisi kivijalkaan laajassa mitassa. Vaikka erilaiset luksustuotteet menestyvätkin keskustojen parhailla paikoilla, kaupasta ei ole keskustojen elinvoiman ylläpitäjiksi, vaan tarvitaan kulttuuripalveluita, tapahtumia, kahviloita, ravintoloita ja muita kohtaamisen paikkoja.

Digitalisaatio toki vaikuttaa muuhunkin kuin työntekoon ja kauppaan, esimerkkeinä ravintolaruoan kuljetuspalvelut, terveydenhuollon digiklinikat ja monet julkiset palvelut, jotka näyttävät myös keskittyvän suurempiin yksiköihin. Yhä useampia asioita tehdään ja hoidetaan kotona tai kotiin, mikä taas osaltaan vaikuttaa asuntosuunnitteluun ja olemassa olevien asuntojen korjaus- ja muutostarpeisiin.

Kolmannet paikat ja urbaani intensiteetti

Kiinnostava kysymys on mitä jää rakennusten kivijalkaan katutilaa elävöittämään. Ainakin erilaiset lähipalvelut kuten parturit, kampaamot, kehonhuollon palvelut, kuntosalit ja monenlaiset pienimuotoisen kulttuurin tilat, oluthuoneet ja bistrot.

Ihmisten elämä on edelleenkin muutakin kuin vain työntekoa, opiskelua tai kodissa oleilua ja siksi kolmannet paikat ovat tärkeitä. Näitä ovat edellä mainitut palvelut, mutta myös esimerkiksi kirjastot, liikuntapaikat, viheralueet ja puistot, koirapuistot ja usealle myös mökin, vapaa-ajan asunnot tai retkeily- ja matkailukohteet.

Vaikka digitaalisuus muuttaakin monia asioita, ehkä ei kuitenkaan kaupungin sosiaalista ydintä, joka edelleen ja jopa entistä enemmänkin muodostuu kohtaamisista ja urbaanista intensiteetistä, elävyydestä, tapahtumallisuudesta ja monenlaisesta sekoittuneisuudesta. Ja jos aikaisemmin tärkeä osa vapaa-ajan viettoa oli osallistuminen erilaiseen 3. sektorin ja yhdistysten toimintaan, esiin nouseva sektori on 4. sektori, jossa erilaisten aktiviitteettien ympärille kokoonnutaan ad hoc ja ilman muodollista organisaatiota tai ilman pidempiaikaista sitoutumista.

Näissä yhteyksissä luodaan myös tuttavuuksia ja löyhiä verkostoja, heikkoja siteitä kuten sosiologi Mark Granovetter nimitti niitä vuoden 1973 klassikkoartikkelissaan, joiden avulla löydetään vaikkapa uusia työpaikkoja, projekteja tai yleisöjä. Heikot siteet ovat myös tärkeä osa kaupungin sosiaalista ydintä.