Kuluvalla hallituskaudella on käyty kiivastakin keskustelua, aiheellisesti, kulttuurin rahoituksesta, mutta myös merkityksestä. Hallituksen kaavailemia leikkauksia on vastustettu myös taloudellisin argumentein. Erityisesti professori Richard Floridan vuosituhannen alun tutkimukset luovasta luokasta ja luovista kaupungeista nostivat kulttuurin keskeiseksi kaupunkien vetovoimatekijäksi ja monet kaupungit toteuttivatkin erilaisia luovan talouden kehitysohjelmia.

Kulttuuri ja kulttuuripalvelut ovat laajoja käsitteitä ja vaikka niiden tärkeys sekä itseisarvo laajasti tunnistetaan ja tunnustetaan, niiden vaikutusta talouteen tai tuottavuuteen on ollut vaikeampi hahmottaa, ehkä suoraa turismia lukuun ottamatta.

Aihepiiri on kiinnostanut minuakin pitkään ja hiljattain törmäsinkin mielenkiintoiseen eurooppalaisia kaupunkeja koskevaan tutkimukseen, jossa pyrittiin pääsemään kiinni kulttuurin ja luovien alojen taloudelliseen vaikuttavuuteen. Pau Rausell-Kösterin ja kumppaneiden artikkeli Cultural experiences in the framework of “cultural cities”: measuring the socioeconomic impact of culture in urban performance on julkaistu vuonna 2022 ja itse aineisto on koottu vuosilta 2008-2018. Vertailussa on mukana 50 eurooppalaista kaupunkia.

Kolme strategiaa, kolme polkua kasvuun

Tutkijat ovat tunnistaneet kolme yleistä kaupunkikehityksen strategiaa, jotka ovat heritage city, smart city ja creative city. Kullekin strategialle on määritelty niitä kuvaavat indikaattorit, joiden pohjalta on laskettu kullekin strategialle osuudet kaupungit pitkän aikajänteen talouskasvusta ja tuottavuuskehityksestä.

Heritage cityn indikaattori on yksinkertaisesti museokäyntien määrä tuhatta asukasta ko. kaupungissa. Smart cityn indikaattoreita ovat vuosittaiset korkeakouluista ICT-aloilta valmistuneet 100 000 asukasta kohden sekä keskimääräinen työmatkojen pituus. Lyhyt työmatka tai matka-aika kuvaa kaupungin tehokuutta kohtaamisten rajapintana. Creative cityn indikaattoreita ovat uudet työpaikat luovilla aloilla – taide, kulttuuri, viihde, media ja viestintä – 100 000 asukasta kohden sekä yleinen suhtautuminen yritystoiminnan riskiin. Taloudellista kehitystä kuvataan OECD:n tilastoista saatavalla alueellisella bruttokansantuotteella työntekijää kohden mitattuna.

Tutkijat ovat hyvin tietoisia indikaattoreiden luotettavuuden haasteista ja joidenkin osalta datan saatavuudestakin, mutta pyrkimyksenä on enemmänkin rakentaa sopivaa tutkimuksellista viitekehitystä. Erilaisten tilastollisen operaatioiden jälkeen päästään ensinnäkin arvioon, että kuvatut strategiat selittäisivät noin 50 prosenttia talouden kehityksestä. Lisäksi tutkittujen kaupunkien osalta määritellään kunkin strategian suhteellinen osuus vaikuttavuudesta, mikä tietysti on erityisen kiinnostavaa.

Kuka kasvaa ja miksi

50 suuren eurooppalaisen kaupungin joukosta 29:ssä smart city -komponentti oli hallitseva, 16:ssa creative city -komponentti vain 5:ssä heritage city -komponentti. Kaikkien edustavin smart city -strategian kaupunki oli Karlsruhe, jossa 72 prosenttia kasvusta tuli ko. strategiasta. Creative -strategiassa suurin osuus oli ehkä hieman yllättäen Hampurilla, 68 prosenttia kasvusta, ja heritage –srategian ykköskaupunki oli ei kovin yllättäen Rooma, jossa strategia edusti 55 prosenttia kasvusta.

Suomesta vertailussa oli mukana Helsinki, jossa strategioiden osuudet olivat karkeasti smart city 50 prosenttia, creative ciy 30 prosenttia ja ja heritage city 20 prosenttia. Samankaltainen jakauma oli Stuttgartilla, Münchenilla ja Milanolla. Valitulla ajanjaksolla saksalaiskaupungeissa oli tuottavuuden reaalikasvua, kun taas Helsinki ja Milano olivat miinuksella.

Politiikkasuosituksia

Tutkijat antavat myös muutamia politiikkasuosituksia. Ensinnäkin heidän mukaansa kulttuurillisten kokemusten ja palveluiden kasvattamisen strategia lisää kaupungin taloudellista suorituskykyä. Toiseksi he toteavat, että heritage cityn myötä syntyviä yhteisöllisiä arvoja voidaan vahvistaa ja että on hyvä luoda konsepteja, jotka tähtäävät laajempaan vaikutukseen kuin vain turismin kasvattamiseen. Kolmanneksi he toteavat, että digitalisaation ja kaupungin ja uudistusnopeuden merkitys kasvaa ja niihin hallinnon pitää kiinnittää erityistä huomiota.

Tutkimuksessa ei sinänsä otettu kantaa voittavaan strategiaan. 2008-2018 jaksolla erittäin vahvaa tuottavuuden kasvu oli useissa entisen Itäblokin kaupungeissa kuten Bratislava, Varsova, Krakova, Vilna ja Tallinna. Yhteistä näille kaikille oli, että heritage -komponentin osuus oli melko pieni. Talouden catch up vaatii selvästi panostuksia smart cityyn ja creative cityyn.

Tutkijat kehittivät myös kaikki strategiat yhdistävän Cultural City -konseptin, mutta siitä lisää toisella kertaa.