Iskelmälegenda Annikki Tähti levytti vuonna 1955 ikimuistoisen kappaleen Muistatko Monrepos´n. Erik Lindströmin säveltämä ja Aili Runnen sanoittama kappale kertoi Viipurissa sijainneesta kauniista puistosta, joka oli jäänyt sodan jälkeen Neuvostoliiton haltuun. Laulu kosketteli erityisesti karjalaisevakkojen herkimpiä tuntoja, toki me evakkojen lapsetkin sen hyvin tunnemme, ja toi esittäjälleen Suomen ensimmäisen kultalevyn.

Nostalgian ohella mielenkiintoista on, miten juuri yksittäinen puisto on muistoissa noussut niin tärkeäksi. Viipuri oli ennen sotia oikea ja kansainvälinenkin kaupunki ja ottaen huomioon sen ajan vapaa-ajan vieton mahdollisuudet, puisto on ollut epäilemättä tärkeä henkireikä urbaanissa ympäristössä.

Tiiviin rakenteen ja viheralueiden yhdistäminen on suunnittelun haaste

Viime vuosikymmenten yhdyskuntarakenteen kehitys Suomessa on ollut hajauttavaa, mutta muutamia vuosia sitten hajautumiskehitys on pysähtynyt ja myös muuten kuin julistusten tasolla rakenteita on ryhdytty aidosti tiivistämään. Metsälähiöissä ja kehyskunnissa on perinteisesti ollut luontoa ja viheralueita lähellä; lapsuuteni Peltolammilla Tampereella oli lyhyt matka mato-ongelle ja vavan sai tehtyä metsän pihlajista. Tiivistyvässä rakenteessa taas merkittävä käytännön suunnittuhaaste on yhdistää palveluiden ja toimivan joukkoliikenteen vaatima tiiviys riittäviin viheralueisiin.

Viheralueet ja puistot ovat tärkeitä asukkaiden hyvinvoinnin kannalta, mutta niillä on tärkeä merkitys myös vaikkapa biodiversiteetin ylläpitämisen ja lämpösaarekeilmiön hillitsemisen kannalta. Kaikkien viheralueiden ei tietenkään tarvitse olla erityisen hoidettuja, vaan tarvitaan myös niittyjen ja ketojen kaltaisia alueita, jotka voivat edustaa pikemminkin hallittua villiinnyttämistä, kuten Helsingin yliopiston evoluutiobiologian professori Johanna Mappes on todennut.

Luontopohjaisia ratkaisuja tarvitaan myös vaikkapa hulevesien hallintaan. Jos joku paikka näyttää siltä, että rakentaminen on jäänyt kesken, näin ei välttämättä ole, vaan ratkaisu on harkittu ja perustuu juuri luontopohjaisuuteen.

Meredith Witten[1] toteaa Lontoon vihreää infraa käsittelevässä artikkelissaan, että se on oikeastaan organisoiva viitekehys urbaanille muodolle ja kasvulle ja sitä pitäisi suunnitella sekä ymmärtää kokonaisuutena, ei vain yksittäisinä viheralueina. Julkisten puistojen ohella vihreä infra kattaa esimerkiksi katujen puut, yksityiset puutarhat, viherkatot ja -seinät, pientareet, joutomaat, siltojen aluset ja kirkkojen pihat.

Digitaaliset kaksoset tuovat työkaluja kaupunkisuunnitteluun

Viheralueiden ja puistojen suunnitteluun ja niiden vaikutuksiin esimerkiksi hiilensidontaan ja lämpötilaan voidaan tulevaisuudessa saada helpohkosti uutta tietoa. Suomalainen erityistehtäväyhtiö CSC johtaa kansainvälistä konsortiota, joka kehittää TerraDT (Digital Twin) -nimistä mallia ja digitaalista kaksosta, jonka avulla mallinnetaan muun muassa jäätiköiden, merijään, kasvillisuuden ja aerosolihiukkasten vaikutuksia maapallon ilmastoon.

Digitaalinen kaksonen tuo konkreettisia työkaluja nimenomaan paikallisen tason päätöksentekoon. Malliin kehitettävä interaktiivinen käyttöliittymä mahdollistaa suunnittelijoille mitä jos -tyyppiset kysymykset. Esimerkiksi jos teen puiston tähän, mitä se vaikuttaa vaikkapa kaupunkilämpötiloihin tai hiilensidontaan. Vaadittava laskentateho on suuri ja siksi mallinnusta tehdäänkin LUMI-supertietokoneella. Erinomainen esimerkki monipuolisesta suomalaisesta osaamisesta muun muassa tekoälyn ja suurteholaskennan alueilla.

LUMI rouskuttaa Kajaanissa ja tuottaa samalla 20 prosenttia kaupungin tuottamasta kaukolämmöstä. Omanlaistaan kaupunkikehitystä sekin ja yleisemminkin hieno esimerkki, miten taantuvassa Kainuussa metsäteollisuuden lähtö on käännetty kokonaan uudeksi globaalisti kasvavaksi tutkimus- ja elinkeinotoiminnaksi. Annikki Tähti ja gramofonin omistajat olivat puolestaan kartalla jo 1950-luvulla: puistot ovat meille sydämen asioita.

[1] Teoksessa Infrastructuring Urban Futures (2023). Wiig et al. (eds.). Bristol University Press.