Viime vuosina on nähty, miten internet on muuttanut ja suorastaan disruptoinut monien yksityisten ja julkistenkin palveluiden toimintamalleja sekä arvoketjuja. Esimerkkeinä vaikkapa pankit, matkatoimistot, media, musiikki, vähittäiskauppa ja jopa terveydenhuolto. Lineaarisesta TV:stä on siirrytty nettiin ja erilaisiin suoratoistopalveluihin kuten Netflix, HBO Max ja SkyShowtime, jotka kaikki ovat perheellänikin käytössä.

Uudet teatterikonseptit kiskovat irti kotisohvalta

Kaikesta tästä kehityksestä huolimatta on ollut mielenkiintoista seurata, miten elokuvateatterit ovat onnistuneet myllerryksen keskellä uudistamaan toimintamallejaan. Kokonaan uusia teatteritason konsepteja on syntynyt, uusimpana vanhaan linja-autoaseman kiinteistöön kehitetty Kulttuurikasarmi. Alan toimijat ymmärsivät hyvissä ajoin suoratoistopalveluiden ja entistä parempien kotiteatterien tuomat haasteet ja ryhtyivät kehittämään tarjottavaa elokuvaelämystä.

Yksi tärkeä tekijä on ollut teknologinen kehitys äänen ja kuvan laadun osalta, erilaiset animaatiot, 3D ja viimeisimpänä tekoälyn tuottamat ratkaisut, komeat tehosteet ja ylipäätään immersiivinen kokemus. Vastaavasti pientä lisähintaa vastaan voi saada paremman tuolin, joskus jopa säädettävän, ja suuremmat jalkatilat. Jo kaikki yllä mainittu on aivan toista kuin elokuvan katsominen vaikkapa iPadin ruudulta.

Siinä missä perinteiset televisiokanavat ovat hyytyneet pyörittämään toinen toistaan kummallisempia reality-sarjoja ja MacGyverin uusintoja, elokuvateatterit eivät jääneet suoratoiston tai ihmisten kotiteatterien jalkoihin.

Tarjoilu nostaa keskiostosta

Noin 10 vuotta sitten otettiin seuraava askel, kun saliin saattoi ostaa mukaan tarjoilua. Muistan hyvin, kun olin puolisoni kanssa menossa Maximiin katsomaan hulvatonta jenkkikomediaa Stalinin kuolema. Lauantai-iltapäivä ja fílmin tyylilaji rohkaisivat pieneen kuohuviinitarjoiluun.

Harjussa sijaitseva, muuhunkin kuin kaikkein kaupallisimpaan tuotantoon erikoistunut Riviera tarjosi myös pientä syötävään ja osoitti myös, että multipleksi ei ole ainoa vaihtoehto elämyksellisyyden luomisessa. Kesäiltojen vaihtoehto on suojaisella sisäpihalla sijaitseva Kesäkino Engel, joka tarjoaa tunnelmallisesti aivan omanlaisensa elokuvakokemuksen. Viime kesän parasta antia oli hieno Little Richard -dokkari, joka toimi siellä mainiosti.

Kulttuurikasarmin segmentointia on epäilemättä mietitty huolellisesti ja esimerkiksi irtokarkkiseinää siellä ei ole lainkaan. Sen sijaan erilaiset palvelut on tyylikkäästi integroitu kokonaisuuteen, joka on tähdätty aikuisempaan makuun.

En tunne yksityiskohtaisesti yhdenkään elokuvateatterin kaupallista menestystä, mutta selvästi on nähtävissä, että internetin kanssa voi tulla toimeen hyödyntämällä sen tuomia mahdollisuuksia (lippumyynti, markkinointi) ja samalla rakentamalla segmentoituja palveluita, joiden myötä ihmiset jättävät teattereihin yhdellä käynnillä paljon enemmän rahaa kuin takavuosina.

Voisiko elokuvateattereista oppia?

Nyt kaupunkikeskustojen elävyydestä tai autioitumisesta käydään aktiivista keskustelua, voi pysähtyä pohtimaan mitä opittavaa retaililla on elokuvateattereista. Vähittäiskaupan kehityskulku näyttää siltä, että muoti, urheiluvälineet, meikit ja elektroniikka menevät verkkoon lukuun ottamatta kauppakeskuksia, jotka pystyvät turvaamaan brändeille riittävän asiakasvirran. Poikkeuksen tekee ainoastaan ruokakauppa, jossa siinäkin verkkokaupan osuus toki kasvaa.

Oma näkemykseni on, että keskustat ovat yhä enemmän palveluita, kulttuuria, elämyksiä ja hengailua varten ja elokuvateatterit ovat osa tätä. Niihin varta vasten mennään viettämään aikaa, ei suorittamaan nopeaa hankintaa.

Kulttuuriklusterista voi löytyä vielä lisää ideoita ja potentiaalia, mutta muita retailin kehityspolkuja voisivat olla tiukempi segmentointi tai fyysisen tilan ja onlinen yhdistelmä. Miesten vaatteissa hyvän esimerkin segmentoinnista tarjoaa vaikkapa Komia. Sen sijaan tilan ja onlinen yllättäviä yhdistelmiä ei vielä olla meillä nähty. Epäilemättä niitäkin tullaan näkemään ja se voi olla tapa elvyttää kivijalkaa.

Mikään kehityskulku ei ole vääjäämätöntä tai determinoitua ja innovaatiolle on aina mahdollisuus. Se ei kuitenkaan ole maan hallituksen tai kaupungin kaavoittajan käsissä, vaan tarvitaan yksittäisiä rohkeita näkijöitä, aikaansaavia tiimejä ja pääomaakin.