Olli Lehtonen ja Hilkka Vihinen ovat julkaisseet tuoreessa Yhdyskuntasuunnittelu -lehdessä erittäin kiinnostavan tutkimuksen monipaikkaisuuden aiheuttamista rahavirroista ja taloudellista vaikutuksista kuntatasolla. Monipaikkaisuudesta on viime vuosina käyty paljon keskustelua ja onpa siitä toivottu ratkaisua taantuvien alueiden ongelmiin. Teoreettisesti ja käsiteellisesti aihetta on käsitellyt perusteellisesti professori Kimmo Lapintie, erityisesti teoksessaan Planning and the Multi-local Urban Experiece. Nyt päästään ensimmäistä kertaa kiinni konkreettisiin taloudellisiin vaikutuksiin huolellisen empiirisen analyysiin myötä.

Kuten Lehtonen ja Vihinen toteavat, suomalaisessa järjestelmässä kansalainen kiinnittyy kotikuntaansa ja monet velvollisuudet ja oikeudet perustuvat nimenomaan kotikuntalaisuuteen-Näin myös kunnallisverotus riippumatta siitä missä tulot on ansaittu. Kansalainen onkin, kuten Lapintie hauskasti toteaa, state-man, tilastoihminen.

Tilastollisista haasteista huolimatta tutkijat tarttuvat härkää sarvista ja selvittävät, miten rahavirrat liittyvät työn ja asumisen verotukseen sekä monipaikkaisten kansalaisten kulutuskysyntään. Lopuksi tarkastellaan vielä, miten virrat kohdentuvat suhteessa valtionosuuksien tasausjärjestelmään. Monipaikkaisuudella tässä tapauksessa tarkoitetaan kuntarajat ylittävää liikkuvuutta, jossa asutaan tai työskennellään kotikunnan ulkopuolella.

Suurten kaupunkien lähikunnat isoimmat hyötyjät

Ensimmäiseksi tutkijat selvittävät niin sanottuja suoria nettorahavirtoja. Ne lasketaan työtuloista ja kiinteistöverosta. Työssäkäyntiin liittyvä nettorahavirta kunnille lasketaan vähentämällä alueella asuvien, mutta muualla työssäkäyvien tulojen summasta alueella työssäkäyvien tulot[i]. Asumiseen liittyvä monipaikkaisuuden nettorahavirta puolestaan lasketaan kiinteistöverotuloista, jotka maksetaan kiinteistön sijaintikuntaan riippumatta omistajan omasta asuinkunnasta.

Suurimmat nettovaikutukset liittyvät pendelöintiin ja suurimmat hyötyjät ovat suurten kaupunkien lähikunnat. Vuoden 2019 tiedoilla suurin yksittäinen hyötyjä oli Kauniainen, jonka nettohyöty oli 3760 e/asukas. Muita suurimpia hyötyjiä olivat Kustavi (2294 e/as.), Siuntio (2238 e/as.), Pornainen (2101 e/as.) ja Vesilahti (1938 e/as.). Kiinteistöverojen nettorahavirrat olivat selvästi pienempiä.

Kaiken kaikkiaan kuntatyypeittäin kaikki suorat nettorahavirrat jakaantuivat seuraavasti: kaupungit (-204,3 e/as.), kaupunkien läheinen maaseutu (1121,9 e/as.), ydinmaaseutu (242,4 e/as.) ja harvaan asuttu maaseutu (329,2 e/as.). Kaupungin olivat siis miinuksella ja kehyskunnat vahvasti plussalla.

Monipaikkaisuuden epäsuorat vaikutukset kuntien talouteen ja niissä tapahtuvaan taloudelliseen toimeliaisuuteen syntyvät monipaikkaisen väestön kulutuskysynnästä. Kulutuskysyntää ei tässä mielessä mitenkään tilastoida, mutta tutkijat mallinsivat erilaisilla tilastoaineistoilla, miten monipaikkaisuuden tuoma väestönlisäys näkyy kuntiin maksetuissa palkkatuloissa, työttömyyskorvauksissa ja yritysten liikevaihdon kehityksessä. Oletuksena oli, että monipaikkainen väestö lisää palvelujen ja tavaroiden kysyntää asuinpaikkakuntansa ulkopuolella, mikä ilmenee monipaikkaisuuden kohdekunnassa lisääntyvänä työvoiman tarpeena ja vähentyvinä työttömyyskorvauksina sekä yritysten kasvavana liikevaihtona.

Kauniainen suurin nettorahavirran hyötyjä

Käytetyssä regressiomallinnuksessa yhteys työttömyyskorvauksiin ja liikevaihtoon oli heikko. Palkkatulojen osalta läheskään kaikissa kunnissa ei päästy tilastolliseen merkitsevyyteen, mutta yleisesti ottaen epäsuora rahavirta näyttää maantieteellisesti keskittyvän Etelä-Suomen sekä Itä-Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Kokonaisuudessaan palkkatulojen merkitys eri kuntatyypeissä arvioituna kuntien vuotuisen palkkasumman verotulo-osuutena (%) oli seuraava: kaupungit (6,7 %), kaupunkien läheinen maaseutu (5,8), ydinmaaseutu (6,6) ja harvaan asuttu maaseutu (6,6). Keskiarvot on laskettu kunnista, joissa vaikutus oli ylipäätään tilastollisesti merkittävä.

Tutkijat tarkastelivat myös kaikkien yllä kuvattujen rahavirtojen kokonaismäärää suhteessa kuntien nettokäyttömenoihin. Yksittäisistä kunnista nettorahavirrasta hyötyi eniten Kauniainen, joka pystyi vuonna 2019 kattamaan peräti 55 prosenttia kunnan nettokäyttökustannuksista monipaikkaisuudenrahavirroilla. Hyvin onnistuivat myös Pornainen (40,4 %), Siuntio (38,5), Taipalsaari (34,4) ja Vesilahti (33,0). Nettokäyttökustannuksiin suhteutettuna negatiivisimmat monipaikkaisuuden rahavirrat olivat Helsingissä (-27,2 %), Vieremällä (-20,7), Harjavallassa (-17,9), Turussa (-13,1) ja Tampereella (-12,5). Tulokset vastaavat pääosin pendelöinnin vaikutuksia, mikä onkin selvästi suurin yksittäinen tekijä.

Tutkijat itse kiteyttävät tutkimuksen tulokset selkeästi: ”Pitkän matkan pendelöinti, kiinteistöverot ja monipaikkaisuuden epäsuorat vaikutukset kuntatalouteen olivat tilastojen ja analyysin perusteella vähäisiä, joten vain kuntarajat ylittävällä työssäkäynnillä oli merkittävä vaikutus kuntien talouteen. … Monipaikkaisuuden nettorahavirta kohdentuu hyväosaisiin kuntiin ja synnyttää kaupunkien ympärille maantieteellisesti suppean vyöhykkeen, jossa kuntien rahoituspohjasta merkittävä osa on peräisin kuntarajat ylittävästä työssäkäynnistä.

Kunnan asukkaista ja veronmaksajista kannattaa kilpailla ”

Tutkimuksen aineistot ovat pääosin vuodelta 2019 ja kuten tutkijat itsekin toteavat, vuonna 2024 aloittaneet hyvinvointialueet ovat yksi tekijä, joka muuttaa kuntien taloudellista asemaa. Systemaattista analyysiä siitä ei ole vielä käytettävissä. Tutkijat ehdottavat myös pohdittavaksi työntekoon liittyvien verovähennyksien painopisteen siirtämistä työmatkakulukorvauksista työasuntovähennyksiin tai työhuonevähennyksiin.

Tuloksia pohdittaessa on huomioitava, että tutkimuksessa ei ole selvitetty tavanomaisen kuntien välisen asioinnin vaikutuksia, siis vaikkapa sitä, että lempääläläinen käy Tampereella kaupoilla, ravintolassa, elokuvissa, teatterissa tai Areenassa lätkäpelissä. Riippumatta monipaikkaisuudesta, aluetalous on joka tapauksessa muutenkin monimutkainen kokonaisuus, johon vielä valtionosuuden tasausjärjestelmä on merkittävän lisänsä. Kuten tämäkin tutkimus osoittaa, kuntatalouden näkökulmasta oleellista on, mihin kansalainen maksaa veronsa. Luonnollisten henkilöiden osuus kuntien verotuloista on ollut keskimäärin luokkaa 85 prosenttia. Asuin- ja elinympäristöjä siis kannattaa aktiivisesti kehittää.

[i] Pendelöinnin nettorahavirta lasketaan kunnille kohdentuvana verotulovaikutuksena efektiivisellä veroasteella, ja luvut suhteutetaan kuntien tilastoituun asukaslukuun.