Viimeisten pari vuoden aikana on keskusteltu paljon Helsingin keskustan väitetystä näivettymisestä ja palveluiden heikkenemisestä. Syitä keskustan muuttuvaan merkitykseen on etsitty milloin autoilun suosimisesta, milloin autoilun vaikeuttamisesta. Aivan oikein huomiota on kiinnitetty myös etätyön kasvuun, ostovoiman heikkenemiseen ja ydinkeskustan vähäiseen asumiseen.

Keskustan palvelut ovat todellakin muuttuneet luonteeltaan ja laadultaan[1]. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että varsinkin muoti, vaatteet ja kengät, elektroniikka, urheiluvälineet ja kosmetiikka siirtyvät enenevässä määrin verkkokauppaan. Ruokakauppa puolestaan ei ole vastaavassa laajuudessa siirtynyt verkkoon, sen sijaan kaupan yksikkökoko on kasvamaan päin. Parhaat kauppakeskukset kehittävät aktiivisesti palvelukokonaisuuttaan ja kansainväliset brändit arvostavat riittävää asiakasvirtaa.

Kahviloita, hyvinvointia ja kauneuspalveluita

Vaikka keskustelu on liikkunutkin lähinnä keskustan ympärillä, kiinnostavampi kysymys oikeastaan on, mitä kivijalassa tulevaisuudessa on vai onko siellä mitään? Kysymys on aiheellinen aina, kun kaavoitetaan uusia asuinalueita, -kortteleita tai yksittäisiä asumisen tonttejakin. Yleensä kivijalkaan halutaan kuitenkin kaavoittaa liiketilaa. Kysymys on aiheellinen myös bulevardisoinnin edetessä. Bulevardisoinnin ideanahan on synnyttää urbaania kaupunkia viihtyisine kävely- ja palveluympäristöineen. Vaikka kaupunki kasvaakin, mistä kaikki palvelut tulevat toivotussa laajuudessa?

Kahvilat, kortteliravintolat ja bistrot tarvitsevat ympärilleen riittävän asukastiheyden ja maksukykyistä väkeä. Päiväsaikaan asiakkaita voi saada etätyöläisistä ja wolttaajista. Asiallinen viinibaari tai olutravintolakin saattaa taloyhtiöille kelvata. Häiriöitä, meteliä ja talon edustalla tupakointia ei pitkään suvaita.

Kaikenlaiseen hyvinvointiin ja kauneuteen liittyviin palveluihin ollaan valmiita käyttämään rahaa. Parturit, kampaamot ja kynsistudiot ovat kivijalkojen peruspalveluita. Aivan yhtä hyvin tanssi- ja joogastudiot, fyssarit tai hierojat sopivat, mitään erityisvaatimuksia tilalle ei välttämättä ole. Kun mennään raskaampaan liikuntaan, tarvitaan paljon tilaa, talotekniikkaa, suihkuja ja saunoja. Tällaisia tiloja on harvoin asuinrakennuksissa.

Korjaamisen ja kierrättämisen soisi kasvavan

Kiertotaloudesta on puhuttu paljon ja yksi keskustelun alateema on ollut erilaiset vaatteiden, kenkien ja käyttöesineiden korjauspalvelut. Nämä ovat luonteeltaan palveluita, jotka ovat perinteisesti toimineet nimenomaan kivijalkatiloissa. Suomen Ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Tyrsky Consultingin Repaired -hankkeessa selvitettiin erilaisten korjauspalveluiden tilannetta.

Hankkeen loppuraportin mukaan vaatteiden ja kenkien korjauspalveluita on edelleen Suomessa melko paljon, mutta määrä on vähenemään päin. Kodinkoneiden ja elektroniikan korjauspalveluiden osalta taas haasteena on korjaamisen kalleus verrattuna laitteen uusimiseen. Toimipaikkojen määrä on vähentynyt merkittävästi. Kasvussa ovat puolestaan pyörien korjaus ja huolto, mitä tukee viime vuosien kasvanut panostus pyöräilyn olosuhteisiin. Ehkäpä kasvava ympäristötietoisuus kääntää kehityksen kohti korjaamista ja ylläpitoa.

Palveleva, verkkomyyntiä tukeva erikoiskauppa voisi kasvaa

Pienehköt erikoiskaupan toimijat eivät välttämättä ole kiinnostuneita toimimaan kauppakeskuksissa jo pelkästään aukiolovaatimustenvuoksi. Jos liiketoiminnasta merkittävä osa on verkkokauppaa, kivijalassa voi pitää pientä showroomia, toimistoa ja varastoa. Muutama edullinen parkkipaikka tarvitaan lähettyville, koska asiakkaita voi tulla konsultatiivisen palvelun perässä pitkähkön matkankin päästä. Esimerkkejä voivat olla vaikkapa juoksutarvikkeisiin, sukellustarvikkeisiin tai suksimyyntiin ja-huoltoon erikoistuneet liikkeet. Tosiharrastajat panostavat tuotteisiin myös rahallisesti ja arvostavat saamaansa palvelua.

Kivijalkoja tarvitaan paikallisten palveluiden tarjoamiseen, mutta aivan yhtä tärkeää on niiden vaikutus katutilan ja kävely-ympäristön kiinnostavuuteen ja monipuolisuuteen. Siksi voikin perustellusti kysyä onko niiden oltava aidosti avoimia yleisölle? Jos ei, hyvä vaihtoehto on hyödyntää niitä asiantuntijoiden kuten arkkitehtien, designereiden tai suunnittelijoiden työhuoneina tai pientoimistoina. Oleellista on, että ikkunoita ei teipattu tai muuten peitetty umpeen. Jopa keskustan kivijalkaan on ilmaantunut työhuoneita.

Perinteisten kauppojen vuokranmaksukyky on usein ollut aivan toisenlaista kuin yllä kuvattujen korjauspalveluiden, hyvinvointipalveluiden tai työhuoneiden eli taloyhtiöiden taloussammoiksi niistä ei ole, mutta voivat tuoda mukavan lisän budjettiin ja palvelut itsessään ovat tietysti sinänsä arvokkaita.

[1] 2020-luvun kaupunkikeskusta ei ole nopean asioinnin hypermarket | Nokkela Kaupunki