Palvelut 15 minuutin kaupungissa

Julkisuudessa olleiden olettamusten mukaan infektioiden pitäisi levitä sitä nopeammin mitä tiiviimpi on yhdyskuntarakenne. Maailmanpankki tutki asiaa kiinalaisella aineistolla, joka osoitti, että tiiviys ja leviäminen eivät edenneetkään käsi kädessä. Meillä Uusimaa oli kevään aikana kärjessä koronatartunnoissa, viime aikoina on kuitenkin jouduttu hetkeksi sulkemaan melkein koko syrjäinen ja harvaan asuttu Kuhmo, Mikkelissä puolestaan Jukurit näyttivät mitä aktiivisella työskentelyllä saadaan aikaan.

Lontoon University Collegen suunnittelun professori Michael Batty on todennut, että kaupungit ovat kompleksisia ja itseorganisoituvia järjestelmiä. Koronakokemukset osoittavat tämän hyvin. Kevään lockdownin jälkeen kahvilat, ravintolat, toimistot, konserttisalit ja elokuvateatterit ovat auki ja toiminnassa, toki uudenlaisilla järjestelyillä. Lopulta on opittu elämään lähes normaalia elämää hämmästyttävän nopeasti. Ei siis ihme, että kaupungistuminen on jatkunut jo 6000 vuotta kuten antropologian professori Monica Smith osoittaa tuoreessa kirjassaan First 6000 years.

Eri aikoina kaupungistuminen on erilaista. Oma näkemykseni lähivuosien kehityksestä on jotakin, jota voisi kutsua 15 minuutin kaupungiksi. Melbournen yliopiston professori Kim Dovey on puhunut 20 minuutin kaupungista ja Gehlin David Sim pehmeästä kaupungista. Itse termin lienee lanseerannut Pariisin pormestari Anne Hidalgo. Tiivistettynä ajatuksena on, että kaikki oleelliset asiat on kaupungissa saavuttavissa 15 minuutissa, mielellään kävellen tai pyörällä.

On selvää, että 15 minuutin kaupungeissa ei enää puhuta erikseen yritysalueista tai asuinalueista, vaan pikemminkin urbaanius on sekoittuneisuutta. Jotta erilaiset palvelut voidaan saada toimiviksi, riittävä väestötiheys tarvitaan, vaikkakaan esimerkiksi David Simin mukaan se ei vaadi erityisen korkeaa rakentamisesta.

Kaupalliset palvelut ovat kiinnostava kysymys ja esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella on käyty keskustelua keskustan elävyydestä ja tyhjistä kivijalkaliiketiloista. Syyllisiksi keskusteluissa on mainittu tyypillisesti autoilun vaikeuttaminen, toisaalla sijaitsevat kauppakeskukset, Tampereella aiheellisestikin ratikkatyömaa (itse ratikka on hieno) ja tietysti korona. Keskustojen palvelut elävät asukkaista, työpaikoista ja vierailijoista.

Koronan myötä erilainen toimistotyö tulee kokemaan muutoksia. Etätyö lisääntyy, samoin ainakin itseni harrastamani yhdenkin päivän sisällä tapahtuva ”mikromonipaikkainen” työ eli koti, asiakas, kahvila ja toimisto. Toimistoissa työskennellään vähemmän, mutta tilojen laatuun ja sopivuuteen erilaisiin työvaiheisiin (hiljainen työ, asiakastapaamiset, ideointi jne.) joudutaan kiinnittämään entistä enemmän huomiota. Tilankäytön tehostamisen tie on kuljettu loppuun, uusi konsepti voi olla club & hub eli vetovoimainen pääkonttori ja mahdollisuus työskennellä satelliittitoimistolla, joka sijaitsee lähellä kotia. Yhtä kaikki kaupunkien keskustojen toimistoissa on samoissa neliöissä jatkossa aikaisempaa vähemmän ihmisiä, vaikka heidät tilastoissa yhteen sijaintiin kirjataankin. Tällä on vaikutuksia vaikkapa lounasruokailulle ja monille muille keskustan palveluille.

Jotta elämää riittää muulloinkin kuin toimistoaikana, on syytä kasvattaa asukkaiden määrää keskustoissa. Tämä puolestaan lisää kysyntää erilaisille lähipalveluille kuten kahviloille ja ravintoloille, mutta myös muille kaupallisille palveluille, jotka voivat täyttää kivijalat ja pitää katutilan elävänä.

Kauppa on reagoi nopeasti yhteiskunnallisiin muutoksiin, trendeihin ja muotiin. Verkkokauppa kasvaa, eikä vaikkapa muotikaupassa ole paluuta entiseen. Valtaosa toimijoista nojaa jonkinlaiseen verkon ja fyysisen kaupan hybridiin ja näiden suhde elää kysynnän mukaan. Jos kansainvälisen brändin myynti ei verkossa ole tyydyttävää, voidaan myymäläverkostoa myös kehittää. Mikään rakenne ei ole lukittu ikuisesti. Jos taas ajatellaan kävelyn ja pyöräilyn yleistyvän, se avaa mahdollisuuksia uudenlaisille yhdistelmille. Tulevaisuutta saattavat olla esimerkiksi rautakaupan, puutarhamyymälöiden tai huonekalukauppojen keskustakonseptit, jotka yhdistävät tehokkaasti fyysiseen myymälään isompien tilausten noutoon liittyvät palvelut. Ensimmäiset ideat näkyvät ovat jo todellisuutta: K-rauta Express tai Plantagenin myymälä Kampin kauppakeskuksessa.  Selvää lienee, että kukaan ei lähde pyörällä asioimaan rautakaupassa Kehä III:lle.

Asumisen ja työn ohella keskustan elävyyden kannalta tärkeitä ovat vierailut. Kotona väännetyn etätyöpäivän jälkeen tuntuu hyvältä lähteä ihmisten ilmoille tapaamaan ystäviä, kuuntelemaan musiikkia tai nauttimaan kaupunkiympäristön tarjoamista puistoista ja viheralueista. Viimeksi mainittujenkin pitää olla lähellä. Joka tapauksessa erilaiset kulttuuripalvelut ovat tärkeitä 15 minuutin kaupungissa. Ja juuri siksi katutilaan pitäisi suhtautua aikaisempaa liberaalimmin hallinnon taholta. Senaatintorin ravintolakonsepti oli hieno esimerkki urbaanista intensiteetistä ja katutilan hyödyntämisestä, vaikka arvokkaan tilan käyttämistä kansalaisten oleiluun myös paheksuttiin. Meillä valtavia ja tyhjiä torialueita riittää kyllä omiksi tarpeiksi. Pitkät, kylmät ja pimeä talvet pitävät huolta siitä, toreille ei ylenpalttisesti pääse syntymään pörinää.

Kauppa innovoi ja kehittyy ja uusia konsepteja syntyy, toisaalta kiinteistön omistajienkin on keksittävä uutta. En tiedä Kämp Gallerian kannattavuudesta, mutta ainakin kaupallinen konsepti on viehättävä. Ja Cosin kaltainen brändi pitää Suomessa yhden showroom-myymälän, muu kysyntä ruokitaan verkkokaupan avulla. Ja lopulta kysymys on aina myös kaupallisesta sisällöstä. Hieno esimerkki on vaikkapa Kasarmikadulla sijaitseva Komia Menswear. Pieneen liikkeeseen osataan koota hieno valikoima eri brändien tuotteita erinomaisella kohderyhmän tuntemisella.

Yksi kommentti artikkeliin ”Palvelut 15 minuutin kaupungissa

  1. Suomessa on maita ja mannuja, kaunista luontoa ja järvenranta alueita riittää.

    Tämä on erityinen kilpailutekijä houkutellessa Suomeen joko suomalaisia paluumuuttajia tai EU- osaajia meluisista, stressaavista sekä turvattomista EU metropoleista, eikä ainoastaan tukityöllistettyä täysinvieraista kulttuureista halpatyövoimaksi suomalaisen veronmaksajan tuettavaksi grynderien, ay-liikkeen ja vihervasemmisto byrokraattien eduksi.

    Varsinkin, koska muutos kaupungeissa tulee olemaan niin suuri ettei halpatyövoimalle ole samalla tapaa enää tarvetta kivijalka kauppojen ja palvelualan työpaikkojen hävitessä. mm. New Yorkissa kivijalka kaupoista suuriosa on häviämässä Amazonin seurauksena sekä ravintolat lopettamassa Coronan ja kannattavat(lue ei tuetut) kulttuurielämykset loppumassa.

    Liiketoimintamallit menevät kokonaan uusiksi ja niin menevät myös monien nyt kaupungeissa asuvien ihmisten halut missä ja miten asuvat ja lapsensa kasvattavat.

    Politikot ja virkamiehet omaksi edukseen vielä harraavat vastaan, mutta ihmiset äänestävät jo sähköautoillaan takaisin luontoon!

    Uudistusmielisten politikkojen tulisikin nähdä tässä uuden vuosituhannen mahdollisuus Suomelle ekologiseen asumiseen luonnossa poissa ympäristöä ja ilmastoa saastuttavista betonikolhoosi lähiöistä, missä ei mikään muu kuin riippuvuus byrokraateista ja narkootista-aineista väkivallan ja turvattomuuden lisäksi kasva.

    Suomella on nyt suuri mahdollisuus tulla uudenajan edelläkävijä maaksi, jos tämä mahdollisuus oikein käytetään ja annetaan ensin suomalaisten palata maalle maanomistajiksi ja senjälkeen houkutella muitakin osaajia tulevaisuuden pienkylä-kauppaloihin kehittämään luonnosta saatuja mm. täysin kierrätettäviä kehdosta-kehtoon materiaaleja jne.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s