Kaupunkien keskustoiden väestö- ja työpaikkatiheys on laskenut vuodesta 1990

Suomen ympäristökeskus (SYKE) julkaisi muutama viikko sitten erittäin kiinnostavan ja perusteellisen raportin yhdyskuntarakenteen kehityksestä Suomessa vuosina 1990-2016. Yhdyskuntarakenteen kehitystä tarkastellaan usean teeman näkökulmasta. Teemoja ovat muun muassa taajama-alueiden ja -asutuksen kehitys, yhdyskuntien tiiviys ja infrastruktuuri, palvelujen saavutettavuus sekä liikkumismahdollisuuksien monipuolisuus ja kestävyys.

2000-luvun alun yhdyskuntarakenteeseen ja kaupunkikehitykseen liittyvää keskustelua ovat hallinneet esimerkiksi yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen edellytysten parantaminen, täydennysrakentaminen sekä sujuva arki. Raportin kirjoittajat, Antti Rehumäki, Mika Ristimäki, Anne Strandell ym. kokeneet tutkijat, toteavat tiivistelmässä, että ”yhdyskuntien pitkään jatkunut hajautumiskehitys on tulosten perusteella taittumassa”. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää, mikäli kaupunkiseuduista halutaan kehittää todella urbaaneja ympäristöjä. Katsotaanpa seuraavaksi muutamien teemojen tuloksia hieman tarkemmin.

Asukas- ja työpaikkatiheys on laskenut vuodesta 1990 lähtien Helsingin kaupunkiseudun keskustaajamassa, samoin Tampereen ja Turun kaupunkiseutujen keskustaajamissa, Helsingin osalta tosin ollaan jo palaamassa kohti vuoden 1990 tasoa. Jos tarkastellaan pelkästään asukastiheyttä, Helsinki on vuoden 1990 tasolla, samoin Tampere. Merkittävää asukastiheyden lasku on ollut erityisesti Kuopion kaupunkiseudulla sekä Turussa. Pienemmillä kaupunkiseuduilla suunta on yleisesti ottaen kohti laskevaa asukastiheyttä.

Asukastiheys kasvaa erityisesti täydennysrakentamalla. Tiheän taajama-alueen täydennysrakentaminen on kasvanut vuosina 2000-2015 erityisesti Helsingin ja Oulun kaupunkiseudulla, sen sijaan Tampereen kaupunkiseudulla sen määrä on merkittävästi vähentynyt. Helsingin osalta hyvää kehitystä selittävät suurten brownfield-alueiden rakentaminen, Tampereella taas rakentamista on ollut paljon esimerkiksi neitseellisessä Vuoreksessa.

Keskustojen kehittämiseen on useissa kaupungeissa kiinnitetty kasvavaa huomiota jo useita vuosina. Keskustat ovat yleensä helpoimmin saavutettavia useimmilla kulkuvälineillä ja ne ovat myös kaupunkien käyntikortteja. Varsinkin erikoistuneiden palveluiden on ajateltu sijoittuvan keskustoihin. Yleisesti ottaen kaupunkiseutujen keskustojen työpaikkamäärät ovat pysyneet ennallaan, mutta kun työpaikkojen määrä kaupunkiseuduilla on kasvanut, keskustojen suhteellinen asema on heikentynyt.

Varsinkin vähittäiskaupan työpaikat ovat vähentyneet keskustoissa vuodesta 2000 eteenpäin. Päivittäistavarakaupan perässä uusille keskustojen ulkopuolisille autoiluun perustuville alueille on siirtynyt myös erikoiskauppa kuten vaate- ja urheiluvälinekauppa. Palvelualojen työpaikat ovat vähentyneet huomattavasti esimerkiksi Tampereen ja Turun kaupunkiseutujen keskustoissa, mutta myös pienemmillä kaupunkiseuduilla kuten Vaasassa, Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Kuopissa.

Liikkumismahdollisuuksien osalta raportti toteaa, että viimeisen 25 vuoden aikana kehitys on johtanut autoriippuvuuden lisääntymiseen. Autovyöhykkeellä asuvien osuus on kasvanut jonkin verran ja on nyt noin kolmannes. Tässä kaupunkiseudut kuitenkin eroavat merkittävästi toisistaan. Helsingissä 80 prosenttia väestöstä asuu jalankulku- ja joukkoliikennevyöhykkeellä, Turussa ja Tampereella 70 prosenttia, mutta pienillä kaupunkiseuduilla vain 50 prosenttia. Samankaltainen jakauma on uusien asuntojen rakentamisen suhteen eri vyöhykkeille.

Mahdollisuus kulkea työmatka jalan, pyörällä ja joukkoliikenteellä on heikentynyt vuodesta 2000 eteenpäin kaikkien kaupunkiseutujen keskustaajamissa, eniten mahdollisuudet ovat heikentyneet Kuopiossa, Seinäjoella ja Kouvolassa, vähiten Helsingissä.

Raportin kirjoittajien käsitys tapahtumassa olevasta käänteestä saa tukea ainakin pääkaupunkiseudulla tapatuvasta kehityksestä kuten Helsingin uusi yleiskaava (tiivistää voimakkaasti), Länsimetro, Raide-Jokeri tai Tikkurilan täydennysrakentaminen Vantaalla. Tampereen uusi, aikaisempaa strategisempi yleiskaava johtaa myös yhdyskuntarakenteen tiivistämiseen ja rakenteilla oleva ratikka parantaa merkittävästi joukkoliikenteen kiinnostavuutta. Turussa vertaillaan superbussia ja ratikkaa ja uusi keskustavisio edustaa aivan uudenlaista laadullista otetta kaupunkikehityksessä.

SYKE on tehnyt taas kerran hienoa työtä ja tuottanut aivan uudenlaista ja tärkeää tietoa kaupunkikehityksestä. Yksi erittäin havainnollinen tilasto kertoo tie- ja katuverkon pituudesta ja toinen pituuden suhteesta rakennusten kerrosalaan. Helsingin kaupunkiseudun keskustataajamassa katu- ja tieverkon pituus vajaat 4000 km, kun maaseututaajamissa sen pituus on 8000 km! Suurimpien kaupunkiseutujen keskustaajamissa katu- ja tieverkon pituus kerrosneliötä kohden on noin puolet verrattuna pieniin kaupunkiseutuihin ja vain noin kymmenesosa verrattuna lievetaajamiin. Tähän viitataan, kun sanotaan, että olemassa oleva infra kannattaa hyödyntää.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kaupunkien keskustoiden väestö- ja työpaikkatiheys on laskenut vuodesta 1990

  1. Kiitos Juha tiivistelmästäsi! Erinomainen laiskalle lukijalle. Tampere on tehnyt isoja perusratkaisuja (tunneli ja rastikka), jotka mahdollistavat hyvän kehityksen. Mutta selviääkö keskusta eläväksi rakentamisvaiheen muutoksista – ja kuinka pian? Hyvätkin ratkaisut pilaantuvat päättämättömyyksillä tai päätöksillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s