Mikä ohjaa ihmisten asumisvalintoja? Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Hannu Kyrö käsittelee asumisen uhkakuvia ja muutoksia Tieteessä Tapahtuu –lehden numeron 6/2013 artikkelissaan. Hän tarkastelee erityisesti pääkaupunkiseudun tilannetta pohtien asumisväljyyttä, hintoja, muuttoliikettä, eriytymistä ja erilaisten asukkaiden arvostuksia. Mainio kirjoitus, joka innosti tarttumaan näppäimistöön.
Pääkaupunkiseudulla muuttoliike on viimeiset kymmenkunta vuotta toiminut niin, että lapsiperheet muuttavat Helsingistä, Espoosta ja Vantaaltakin kehyskuntiin. Aivan viimeaikaisten tietojen, asuntokysynnän ja kuntien kanssa käymieni keskustelujen perusteella näyttäisi siltä, että tämä kehitys on taittumassa ja todelliset kaupunkiympäristöt ovat yhä kiinnostavampia. Tämä ei sinänsä ole mitenkään poikkeuksellista kansainvälisesti vertaillen. Itse olen käyttänyt tästä ilmiöstä nimeä keskustoituminen. Syitä siihen ovat mieltymysten muuttumisen ohella työn muutos, joukkoliikenteen korkea laatu erityisesti Helsingissä ja erikostuneiden palveluiden läheisyys.
Tilastollisilla tarkasteluilla ei päästä kiinni kovin helposti ihmisten todellisiin arvostuksiin ja asumisvalintojen perusteisiin. Ymmärtääksemme paremmin asiakkaittemme tarpeita ja arvostuksia toteutimme YIT:llä laajan asumiseen liittyvän tutkimuksen. Sen perusteella pystyttiin tunnistamaan neljä asumisen pääheimoa, jotka ovat luonto, yhteisö, arvo ja varikko. Nämä jakaantuvat edelleen muutamiin alaryhmiin.
Varikkoheimolaisille asunto on nimensä mukaisesti paikka, jossa käydään nukkumassa ja suorittamassa huoltotoimenpiteitä, elämän ollessa kodin ulkopuolella. Osa haluaa varikkonsa keskustaan humun keskelle, osa haluaa edullisen lähiövarikon. Arvoheimolaisille tärkeätä on koti arvokkaalla ja arvonsa säilyttävällä alueella, mutta osa haluaa olla erityisesti lähellä keskustaa, osalla taas alueen ja kodin esteettiset arvot ovat tärkeitä.
Yhteisölliset ovat joko pesänrakentajia tai sosiaalisia. Pesänrakentajat haluavat panostaa kotiin ja muokata sitä, kun taas sosiaalisille tärkeää on sujuvan arjen mahdollistava sijainti palveluiden äärellä, lähiössä tai keskustassa. Luontoheimolaiset arvostavat luontoa, mutta osa haluaa lisäksi tilavan ja edullisen kodin, jossa voi olla omassa rauhassa. Osa puolestaan on kartanoasujia, jotka haluavat hienon paikan ja tilaa asua sekä harrastaa.
Asumisen hinta on aina päätöksiä rajoittava tekijä, mutta kiinnostavaa oli havaita, että perinteinen jako talotyypin mukaan – kerrostalo, rivitalo, omakotitalo – tai aluetyypin mukaan – keskusta, lähiö, ”nurmijärvi” – ei sittenkään ole ratkaiseva, vaan toimivia yhdistelmiä voi olla useita. Asumisura ei etenekään kerrostalosta omakotitaloon ja keskuksista pientaloalueille. Vaaditaan vielä paljon työtä kaikilta asumisjärjestelmän osapuolilta eli valtiolta, kunnilta, rakennuttajilta, rahoittajilta, tutkijoilta ja kuluttajiltakin ennen kuin erilaisuus, valinnat ja elämäntyylien mukainen asuminen on arkipäivää.